Show your support by donating any amount. (Note: We are still technically a for-profit company, so your
contribution is not tax-deductible.)
PayPal Acct: 
Feedback: 
Donate to VoyForums (PayPal):
| Tuesday, May 14, 5:44:00 | [ Login ] [ Contact Forum Admin ] [ Main index ] [ Post a new message ] [ Search | Check update time | Archives: 1, 2, 3, 4, 5, [6] ] |
Re: työskentelyn itsenäisyysNäin minäkin toivon. Näitä foorumeita on kuitenkin netti täynnä.
Esa sanoi että metsästyskoirista ei tiedä nooooooooh; koira kuin koira – luulen että Esan kokemuksellasi kun mitään selvittää mitä koiran tulee tehdä ja toimia niin ymmärtää kyllä eli Koira kuin koira – tehtävä kuin tehtävä; samaa oppimista...kaikki tyynni.
On kuitenkin niin, että koirilla on eri ominaisuuksia. Rotuja on jalostettu vuosia, joitain jopa vuosituhansia. Kun en ole koskaan itse omistanut metsästyskoiraa, saati käynyt metsästämässä koiran
kanssa tai ilman, niin se laji on minulle hiukan hämärää. Toki kuitenkin on niinkin, että koira on koira on koira.
Itse olen pohtinut että varmaan sinällään voisi olla jopa hyödyllistä että koira oppisi ”vapaan etsintätyylin” joka auttaisi sitä luonnollisesti käyttämään nenäänsä sekä että tarvittaessa ohjaamaan kulkuaan etsintätyön aikana siis ohittamaan vastaantulevat esteet tuulen alta jolloinka ei jää katvealueita. Tämän rinnalla erikseen koulutettaisiin ohjattavuus jotka sitten yhdistetään eli juuri kuten oli puhe ketjutuksestako.
Näinhän se periaatteessa menee. Koiraeläimille ja monille muillekin saalistaville eläimille on luonnollista käyttää tuulta apuna etsittäessä. Se on niin luonnollista, että sitä tulee aina hyödyntää sen sijaan, että pyrkisi kouluttamaan koiran tässä kohdin toimimaan luontoaan vastaan. Kun hakuetsintää suoritetaan sivutuuleen, siis olosuhteissa, jolloin toisen puolen pistot tehdään vasta- ja toisen puolen myötätuuleen, on koiralle luonnollista tehdä vastatuuleen lyhyitä ja myötätuuleen pitkiä pistoja. Koirahan on opetettu siihen, että löytöjä voi tehdä 50 metrin levyiseltä
kaistalta keskilinjan molemmin puolin. Vastatuuleen ei silloin tarvitse kulkea täyttä matkaa ja myötätuuleen on edettävä enemmän kuin tuo 50 metriä, jotta alue tulee etsityksi. Koiran kannalta tämä on järkevää jotta ”kaikki palkkiot
löytyisivät”. Hyvällä hakukoiralla on aina pääosa elokuvassa ”Tuulen Viemää”! Lähestyminen tuulen alapuolelta tuo aina koiralle enemmän tietoa kohteesta ja tämä on sille edullista. Koira tekee aina siten, mikä edesauttaa sen tavoitteeseen pääsemistä. Kilpailuissa tuomarit eivät aina tajua / ymmärrä / tiedä tätä. Kilpailuissa tällaisista ”toispuolisista” pistoista sakotetaan.
Kilpailurata on kuitenkin mitättömän lyhyt käytännön tarpeita ajatellen, joten asialla ei siellä puolella ole niin väliä. Pelastustehtävissä koiralta kuitenkin vaaditaan enemmän. Tällöin on tyhmää ryhtyä junnaamaan vastatuuleen pitkiä pistoja.
Pelastustöissä käytössä olevat resurssit (mm. koiran työkapasiteetti) tulee käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi. Koiran on kyettävä tekemään etsintätyötä tuntitolkulla, joskus jopa
päiväkausia. Silloin on syytä käyttää hyväksi koiraeläinten luonnollisia ominaisuuksia.
Kuitenkaan koskaan ei mielestäni pidä jättää kouluttamatta koiralle ohjattavuutta. Jos – myös pelastustöissä – maastossa tulee eteen kohta, joka on tutkittava tarkemmin, vaikkakin vastatuuleen, niin koira on voitava lähettää sinne kontrolloidusti. Koiran ohjaajan on käytettävä aivojaan, koiran on käytettävä nenäänsä. Ajatustyötä ei
koskaan saa jättää koiran vastuulle. Siksi juuri koiran ohjattavuuden kouluttaminen on niin tärkeää. Koira ei osaa ajatella tyyliin ”kun kerran maastossa on tuolla notko, niin on käytävä siellä asti, vaikkakin juuri tässä kohdin on sieltä suunnasta vastatuuli”. Ajatus on yhtä naurettava, kuin jos koiran ohjaaja pyrkisi omaa hajuaistiaan käyttäen tekemään löydöt.
Kanakoiraa kouluttaessani törmäsin tuohon ”vapaaseen etsintään” (tuulenkäyttöharjoituksia) joka tosin ei niin suoranaisesti vapaata ollut koska koira pienestä pitäen
kokemuksien kautta ”opetettiin” kulkemaan tuulen alla; se vain näennäisesti liikuskeli vapaasti.
Eikö tämäkin tehdä oikeastaan antamalla koiran tehdä omat valintansa ja sallimalla sen edetä tuulen alapuolella. Näin edeten koira sitten saa löytönsä, jotka vahvistavat sen tekemiä valintoja. Onhan
aika vaikeaa käydä ohjaamassa kanakoiraa tuulen yläpuolelta etsittävän linnun luo niin, että koira sitten sitä kautta saa vahvistavan löytönsä.
Ohjattavuus on tärkeää - niin siitä tuli mieleeni että harjoitellaanko tietoisesti (suunnitellusti) tilannetta jossa kesken menon löydölle toiminta keskeytetään
kutsuen tai vaikka maahan käskien ja siitä sitten lasketaan palkinnoksi koira jatkamaan matkaa ja viemään oppimansa asia loppuun saakka eli ilmaisulle. – hyötynä että saadaan pysäytys käskylle toimintaa vahvistava vaikutus
etsintätilanteissa tulevia ongelmia vaaratilanteet esim. joissa joutuu keskeyttämään koiran toiminnan? Ajatuksena että onko kokemusta heikentääkö moinen harjoitus opittua vai voisiko sillä vahvistaa niin koiran ohjattavuutta kuin maalimiehen luo menoa?
Periaatteessa kyllä juuri näin menetellään, mutta vasta kun koira alkaa osata näytölle juoksun (kyse on tällöin rullalla ilmaisevista koirista). Kun koira tulee rulla suussa ohjaajan luo, se saa lähteä
näytölle (löydölle) vasta komennon kuultuaan. Kun se sitten on täydessä vauhdissa kohti löytöpaikkaa, emme normaalisti enää pysäyttele koiraa. Joskus näin voi joutua tekemään, jos maasto on vaikeaa, on pimeä tms., jottei koira ns. karkaa käsistä. Oikein opetettu koira turhautuu, kun se joutuu odottamaan lupaa päästä juoksemaan näytölle. Liikaa ei siis tällaista koulutustakaan tulisi harrastaa, eikä edetä siinä liian nopeasti.
ai vähäks pitkä:)!!!!! sorry
Siksihän tämä juttufoorumi on olemassa…
---ekv
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
|
Forum timezone: GMT+1 VF Version: 3.00b, ConfDB: Before posting please read our privacy policy. VoyForums(tm) is a Free Service from Voyager Info-Systems. Copyright © 1998-2019 Voyager Info-Systems. All Rights Reserved. |