| Subject: Niinpä... |
Author: Silkki
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 04:46:32 09/24/04 Fri
In reply to:
Miksu
's message, "Kysyisin, jos se joskus kävis täällä..." on 06:14:33 09/22/04 Wed
>Kieltämättä tää kyllä teettää tollasta... Niin paljon
>kaikkea, mitä voisi tehdä ja haluaisin tehdä. Ja silti
>koko ajan, taustalla, haluaisin jo löytää sen oman
>kullan ja perustaa perheen. Vuosi Australiassa ei
>varmaan tekis kovin hyvää sille, mutta silti haluan
>molempia... Tod.näk. en saa kumpaakaan, korkeintaan
>pääsen puoleks vuodeks johonkin Liettuaan... =)
Toisaalta, jos elämäsi kuitenkin todennäköisesti kestää vielä reilut 50 vuotta, niin eikö siitä yksi vuosi liikenisi sinne Australiaankin? Ei sitten tarvi vanhempana katua tai jotain? Mäkin haluaisin kyllä Australiaan. Ja Kanadaan. Ja kaikkialle muualle kans :P Oman kullan olen kyllä löytänyt (kiitos sinun, itseasiassa), mutta perhettä en aio ihan heti perustaa. Saa odottaa vielä jonkun vuoden.
>Lainatakseni itseäni parempaa, "sori kirjoitusvirheet,
>kirjotin ton äkkiä"... =)
Huomatkaa kohta "itseäni parempaa" :D
>Tuota kutsutaan työnarkomaniaksi. Mielestäni olisi
>kauheaa aina tulla tyhjään kotiin töistä. Tarvitsen
>ihmisiä jotka välittävät ja jotka ovat siellä
>vastassa, kuten esim lapset...
Lapset on kuitenkin kavereiden luona tai kaupungilla ryyppäämässä :P Tai sitten ne kiljuu heti ekana ruokaa.
>Juu, no tottakai minäkin tuota haluan, mutta toi on
>sellasta, mitä sanotaan missikisoissa tuomareille.
Joo, toisille on, muttei mulle, valitettavasti. Ja koska mä en aio osallistua missikisoihin, niin onko sillä niin väliä? :)
>Älkääkä te(toisin sanoen sinä Silkki, kun ei
>täällä muita käy... Tosin siutahan piti kutsumaan
>me-muodossa, eli te... =P) käsittäkö tätä väärin...
Sinnuu! Sinnuu! Tai sua tai sinua muttei mitään siuta. Pelkään ihan, että toi tarttuu muhunkin Mikkelissä.
>On tuokin ratkaisu, mutten harkitsisi sitä kuin
>äärimmäisessä hädässä. Sillä maailma on myös
>pullollaan ihmisiä, jotka eivät voi saada keskenään
>lapsia ja nämä ovat tietenkin päättäneet pariutua.
>Joten jätän adoptiot sellaisille ja hankin omani itse.
Huh, kuulostipas tuo kauhealta. Ja eihän sitä tarvitse "pariutumisessa" kuin toisen olla hedelmätön, niin niitä lapsia ei tule, ei molempien tartte. Ja siis siksikö ne ei saisi pariutua? Ja mitä jos tosiaan sinä tai puolisosi ette pysty saamaan lapsia, eikö sittenkään?
>Vaikken haluaisi kuulostaa näin kylmältä, niin
>suhtautuisin varmaan ainakin aluksi eriarvoisesti
>omiin ja adoptoituihin lapsiin, tosin en voi sanoa
>mitään, kun ei ole kokemusta, mutta tältä minusta
>tuntuu...
Okei..Mä kyllä rakastaisin adoptiolasta kuin omaani, uskoisin ainakin niin. Ja eihän se tarkoita, että olis välttämättä molempia, siis sekä omia että adoptoituja..Vaikka en mä sitäkään ajatusta hylkää.
> Enkä halua hankkia lasta vain
>hyväntekeväisyystarkoituksessa, eli kun sillä ei ole
>rakastavaa perhettä tai perheellä ei ole vara elättää
>sitä, niin miepä otan sen ittellein... Ei näin...
No ei kai kukaan nyt ihan noin lasta haluakaan, se hyväntekeväisyys tulee tavallaan vain sivutuotteena siinä.Tai no, miksi tuo nyt sitten olisi niin huono syy ottaa lapsi?
>Tuokin totta... tavallaan... Elämässä pitää olla
>tavoitteita. Okei, tää menee aika korkealentoiseksi,
>mut... Jos ei ole tavoitteita ei ikinä onnistu
>missään. Pettymykset kuuluu elämään.
Okei, mulla on tavoitteita, mutta äidiksi tulo ei ole mun tavoite. Se voi olla haave, tai suunnitelma, että niin joskus käy, mutta ei se ole mikään saavutettava tavoite. Enkä mä siis olis yrittämättä lasten saantia vain sen takia, etten mahdollisesti lasta saisikaan, mutta olen yrittänyt totutella ajatukseen, että jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi, niin joskus en ehkä sitä lasta pystykään saamaan.
>Mutta nää on
>asioita, jotka pitää käydä puolison kanssa, ei
>ystävän... Tavallaan... Onhan nää hyvä käydä kenen
>kans vaan läpi, mut kun nää on niin paljon sovittelu-
>ja kompromissiratkaisuja, niin pakko ne on oman
>puolison kanssa käydä jossain vaiheessa kuitenkin,
>eikä silloin saa olla liian jäykistynyt.(huom, ei
>kaksimielisyys)...
Mutta eikö ystävät ole juuri sitä varten, että niidenkin kanssa voi tällaisia asioita käydä läpi? Ja mä luotan siihen, että Tapani lukee nää täältä ja sanoo sitten jotain, jos on jotain asiaa :D. Toistaiseksi se ei ole sanonut vielä mitään, mutta ei nää jutut kyllä tässä elämäntilanteessa ole oikein ajankohtaisiakaan.
(No ei oikeesti, kyllä me puhutaan asioista.)
>Voi voi tapania... teidän pitäis silkkiseni vissiin
>keskustella muutamista hiukan intiimimmistä asioista
>puolisosi kanssa? Kun ei toi semi-aviollinen elämä
>näytä onnistuvan... =)
Kröhöm..Ensinnäkin, upea sanavalinta tuo semi-aviollinen. Toiseksi, tämä miltei sai jo Tapanin kommentoimaan. Ja kolmanneksi, et varmaankaan halua kuulla yksityiskohtia, mutta voin vakuuttaa, ettei meidän semi-aviollisessa elämässä ole mitään vikaa :)
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |
|