| Subject: Vanha kissa ja villakoiran pentu |
Author:
Terhi Huovinen
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 21:02:31 05/01/03 Thu
Author Host/IP: 213.173.155.135
Olen noin vuoden ajan punninnut ja pohjustanut eri kanteilta koiran ottamista perheeseemme (perhe tällä hetkellä = mies ja 10 v. kissa). Villakoira kauniina, aktiivisena ja oppivaisena rotuna on tuntunut omalta jo pidemmän aikaa, sillä tähtäimessä olisi monipuolinen harrastustoiminta mahdollisista näyttelyistä agilityyn ja tokoon. Ja tietenkin sellaiseen ihan omaksi iloksi touhuamiseen ja lenkkeilyyn!
Huoleni rodun "vaikeahoitoisuudesta" on jo karissut, kiitos mm. tämän keskustelupalstan: uskon, että opimme huolehtimaan turkista ja muistakin hoitotoimenpiteistä siinä kuin moni muukin! Ja varmasti kasvattaja ystävällisesti opastaa alkuun... :)
Mutta yksi on vielä mutta matkassa: Mitä luulette, mitenkähän kissamme suhtautuisi uuteen tulokkaaseen ja miten totutteluvaiheessa tulisi toimia? Mitä voisimme tehdä, että molemmilla, sekä kissalla ja koiranpennulla, olisi hyvä olla uudessa tilanteessa? Onko kellään kokemuksia? Vai onko yhdistelmä täysin mahdoton?:(
Kissamme on rakastettu perheenjäsen ja se on asunut kanssamme läpi opiskeluvuosien. Se ei ole ollut mikään pihakissa, jota silloin tällöin näkee ruokakupilla, vaan se on kulkenut aina mukanamme kaikilla mahdollisilla kulkupeleillä moottoripyörästä soutuveneeseen eli monenlaiseen on totuttu. Kaupungissa ulkoilemme narun päässä, mutta maalla se saa juoksennella vapaana - tosin nykyisin se nauttii enemmän kuistilla makoilusta kuin rapakoissa vaanimisesta. Kissan kynnet pidän säännöllisen leikkaamisen avulla lyhyinä. Jonkin verran kissa ymmärtää kieltoja ja kehoituksia (jos on sillä tuulella...)Koirista sillä on hieman kokemusta, sillä vanhemmillani oli aikaisemmin griffoni. Koskaan kissa ei sitä läpsinyt,mutta sähisi kyllä, jos joutui ahtaalle. Usein kissa ja griffoni hiippailivat aluksi peräkanaa: vuorollaan toinen vaani toista. Pitemmän aikaa yhdessä ollessaan ne rauhoittuivat molemmat ihan normaaliin päiväjärjestykseen. Silloin tosin kissamme oli nuori ja koira oppi lähestymään sitä rauhallisesti.
No, tämä pitkä selitys siksi, että te kokeneet koiraihmiset osaisitte ehkä arvioida, onko haave villakoirasta mahdoton niin kauan kuin kissamme elää. Asumme tällä hetkellä kerrostalokaksiossa. Luuletteko että vilkas pentu sopisi perheeseemme ja miten tilannetta ensi alkuun tulisi auttaa?
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |
|
Feedback: 