Author:
Tuula Koponen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 13:13:14 04/14/03 Mon
Author Host/IP: 193.210.135.6
Ikävä kuulla, mutta sitä se on se vanhuus. Minun kääpiövillakoirani Sesi (11 v.) on myös menettänyt kuulonsa, mutta ei ihan kokonaan. Sesillä on se helppous, että kun on muita koiria kotona, niin se seuraa niitä tosi paljon ja kulkee aina niiden perässä. Kun Sesi on minulla töissä mukana, niin käyn tökkäämässä sitä kylkeen, jos sattuu nukkumaan tai sitten viiton käsillä tulemaan luokseni. Mutta aina pitää käydä koiran luona kertomassa, että nyt lähdetään ulos, sillä kaikista vahvin sana Sesin elämässä oli ulos-sana, joka ei enää toimi. Tosin täytyy myöntää, että agilityohjaajana olen käyttänyt käsimerkkejä Sesille, kuten myös muille koirilleni, koko elämän, joten meillä on vähän helpompaa tämä kommunikointi kahdestaan.
Olihan Kirkkonummen Kennelkerhossa yksi cavalier, joka oli täysin kuuro ja kilpaili monta vuotta Suomen huipulla ilman kuuloaistia. Ohjaaja vain huitoi (siis ohjasi äänettömästi) ja juoksi. Heillä oli ns. yhteinen kommunikointikieli radalla. Anne-Mari Tenhovalo voi korjata, jos tuo täysin kuuro sana ei pidä paikkansa.
Tuula
|