| Subject: Re: Isovillakoirat hakumetsässä |
Author:
Eija Toivonen
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 15:22:17 02/20/03 Thu
Author Host/IP: 195.156.222.177
In reply to:
Tuua Koponen
's message, "Re: Isovillakoirat hakumetsässä" on 12:51:45 02/20/03 Thu
Jos luit tarkkaan kommenttini, en puhunut yhteistyöstä vaan yhteydestä (tiedän teidät agi-kentiltä). Ja tarkoitan tällä juuri samaa, mitä esim. Sari viestissään sanoo:
älykäs koira saattaa tylsistyä ja tekee omia kivoja jippojaan, tai sitten harjoitus on liian vaativa liian aikaisin (enkä tarkoita tällä nyt sitä, että se koira olisi tyhmempi :)).
Toinen omaksuu nopeammin ja toisella tapaa kuin toinen.
Ja ei se nouto ole kaiken a ja o: oma koirani, westie, ei osaa kunnolla noutaa ja silti toimii aivan riittävän hyvin hakumetsässä (siis sillä tasolla mihin tuon koiran ropparakenteella, siis yksilönä, on mahdollisuus). Mieluummihan tuo omani saaliinsa "tappaa", ja osan aikaa mielipiteellä, tää on mun enkä muille anna.
Enkä voisi kuvitellakaan että mitään reeniä omalla koirallani pystyisin junnaamaan useasti samalla kertaa, siin näkyis piankin kui veltto koira osaa olla ku ei kiinnosta.
Ja oma koirani on luonnetestattu, hieman pehmeä jne. samalla se on hirveän signaaliherkkä, mutta näistä jutuista ei ole kauheasti ollut ongelmaa hakureeneissä (tai jälki) koska minulla on ollut onni päästä porukkaan jossa osataan lukea koiraa. Ja auta armias sitä hienoa taitoa että he myös osaavat lukea sitä ohjaavaa ihmistäkin eli miten siis se parivaljakko keskenään yhdessä parhaiten saataisiin toimimaan.
Tulipahan kehuttua kauhiasti :).
Eikä tarkoitus ole mollata pk-koiria, niistä moni on kuitenkin huippukoiria omilla tavoillaan.
Ja ikävä kyllä aina se on se joku, joka joutuu/pääsee avaamaan sitä polkua muille saman rodun harrastajille, itse olen sen huomannut oman rotuni kohdalla, jota ei kauheasti mielletä käyttöön, vaan vain näyttöön. Onneksi tuo katsantokanta on jo hiukan romuttumassa, mutta pitkän ajan työ on vielä edessä.
Sanottakoon nyt sitten, että treenaan juuri Sarin kanssa parissakin reeniporukassa, ja hänen kauttaan keskarit ja villikset yleensä on tulleet tutummaksi ja sitä myötä olen kiinnostunut rodusta aina vain enempi ja enempi.
Paljolti Sari tuossa sanoikin hyviä jippoja reeneihin. Yksi kokeiltava seikka on myös se, että jollakin kertaa olet koirasi kanssa reeneissä ja lopuksi yksi tai kaksi maalimiestä lähtee metssän niin että koira näkee ne. Mutta sepä ei pääsekään niitä sieltä hakemaan, vaan te lähdette pois ja ne maalimiehet jäävät siis sinne. Koiralle jää muistikuva seuraavaa reeniä ajatellen, että pirskatti, sinnepä jäi ne ihmiset ja into kenties kasvaa tulevaa reeniä ajatellen.
Kaikki kuitenkin tosiaan on yksilöllistä, ja toinen miettii ennen kuin ryysää pää viidentenä jalkana tuhatta ja sataa hullun kiilto silmissä.
Paljon tarvitaan sinultakin, kekseliäisyyttä ja sitä todellista oman koiran tuntemista, miten se mihinkäkin suhtautuu kussakin tilanteessa eikä ne reaktiot ole aina samat, ei lähestulkoonkaan. Makupalat/lelut, oma joku HIANO kehusana opetettuna koiralle jne. kuten siis Sarikin kommentoi. Et pääse ehkä helpolla, mutta se palkkio mitä onnistumisesta saat, se on poikaa.
Maltti on valttia, ota koirastasi oppia. Mieti ennen kuin teet :).
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |
|
Feedback: 