Author:
Päivi Reinikainen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 10:26:27 01/24/03 Fri
Author Host/IP: 193.208.78.2
Lapsellani oli hampaat vinksin vonksin suussa, siis purentavirheinen. En alkanut myymään häntä keltaisessa pörssissä, mutta vein hammaslääkäriin ja oikojalle. Yhdellä koiristani on hajanainen purenta, en myy sitäkään, mutta kyllä harmittaa ja näyttelyhuumasta huolimatta en sitä kuitenkaan oikojalle vie.
En kasvata koiria, mutta näyttelytän omiani ja koska olen niihin kovasti rahaa sijoittanut, toivoisin niiden myös pärjäävän. Lapseni harrastaa kilpatanssia, se on kallis harrastus ja jos kisoissa sijoittuminen on häntäpäässä, tuppaa sekin harmittamaan. Silti en siinäkään tilanteessa pistä ilmoitusta keltaiseen pörssiin.
Yksi koiristani harrastaa agilityä, se osaa hyvin jos itse ohjaan hyvin ja jos sitä juuri silloin sattuu huvittamaan. Lapseni käy koulua, hänkin osaa hyvin jos jaksan häntä välillä tehtävissä auttaa ja jos häntä huvittaa tehdä läksyjään.
Olen onnellinen koirieni hyvistä väreistä ja tosi surullinen omasta hiiren värisestä tukasta jota täytyy säännöllisesti kampaajalla korjata....
Näitä esimerkkejä voisi raapia tähän pilvin pimein, mutta Lilli on aivan oikeassa sanoessaan, että ihminen on ihminen ja eläin on eläin ja niitä ei todellisuudessa voi verrata keskenään, niinkuin minä juuri olen tehnyt. Se ryhmä ihmisiä, joka pistää koiran kiertoon syystä tai toisesta, ei välttämättä ole lainkaan missään tekemisissä näyttelyiden tai kasvattamisen kanssa. Itse asiassa uskon, että juuri ne ihmiset, jotka eivät suuremmin mitään harrasta koiransa kanssa, myöskin helpommin luopuvat mopestaan. Hehän eivät ole useinkaan niin suunnitelmallisesti ja harkitusti sitoutuen koiraa ottaneet, kuin alan todelliset harrastajat ovat. Jokaisella monikoiraisella kasvattajalla on takuulla kotonaan niitä, ei niin suuria tähtiä, jotka kuitenkin ovat rakkaita ja joista ei mistään hinnasta luovuta. Vaikka niillä olisi kalliiksi käyviä sairauksia, tai jonkun virheen takia ne "hyödyttöminä" ovat vain kuluttajan asemassa. Mutta kuinka usein kuuleekaan jonkun ns. tavallisen ihmisen luopuneen koirastaan siksi, että se syö niin paljon, tulee kalliiksi kun täytyy käydä eläinlääkäreillä (jos se hurtta parka edes sinne asti ikinä pääsee), ei sitä jaksa ulkoiluttaa, aina se on tiellä joka paikassa...
Tällaisia mielipiteitä minulla on, hyväksyn ja rakastan kaikkia talouteeni kuuluvia eläviä olentoja, värivirheistä käärmettämme myöten.
|
Feedback: 