Author:
janita lindgren
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 10:35:32 10/31/02 Thu
Author Host/IP: 62.165.162.133
>Aikaa ja rahaa ei kannata laskea koiran kanssa eläessä
>(sitä menee). Kannattaa opetella itse turkinhoito,
>kursseja järjestää varmaan paikallisosasto Lahdessa.
>Kotileikkauksiakin varmaan tekee edullisesti joku
>harrastaja siellä.
>Kuitenkin suosittelen kotikoiran huollot ITSE
>tehtyinä. Välineiden hankinta maksaa, mutta "työ on
>ilmaista". Täytyy olla kiinnostunut villan
>pöyhimisestä, muuten on turha hankkia takkupesää.
>Huopunut, hoitamaton villa on turha murhe! Lyhyessä
>turkissa on pienempi työ, silti kannattaa föönata
>kuivaksi. Aluksi pennun totuttaminen harjaamiseen
>päivittäin, aikuiselle riittää ehkä kerran viikossa
>huolellinen harjaus. Pesu, föönaus, turkin siistiminen
>kuukauden-kahden välein, kuonon ja tassujen ajelu n. 4
>vk:n välein (muuten naama näyttää terrieriltä eikä
>sievältä, sivistyneeltä villakoiralta). Kynsien
>leikkaus samoin sekä korvakarvojen nyppiminen myös
>korvan sisältä (mikä oli minulle uutta ensimmäsitä
>villistä hankkiessani).
>Lapsen vastuulle ei kannata laskea mitään, ensihuuman
>haihduttua työt tekee kuitenkin äiti.
>Tapakoulutus-kurssi kannattaa käydä. Päivittäinen
>lenkittäminen, ruokkiminen (ja turkinhoito / tassujen
>pesut jne.) vie aikaa JOKA IKINEN PÄIVÄ! ...mutta
>palkkioksi hyvin hoidetusta ja koulutetusta
>villiksestä saa todella ihanan seuralaisen ja
>harrastuskaverin (kannattaa harrastaa jotakin todella
>vilkkaan kääpiön kanssa, jotta se ei turhaudu ja
>heittäydy pikku-tyranniksi!)
>Homma on melkein "elinikäinen" eli ainakin 10-15
>vuotta! Sekin kannattaa muistaa.
>Terv. Anne ja nyt toinen villis (=kääpiö)
OK, kiitos vastauksesta!Pitää kertoa kaverille että miettii rotua vielä, ellei ole ajatellut asiaa loppuun justiin tämän föönauksen ja leikkuuttamisen kannalta.Olen itse seurannut villiksiä näyttelyissä paljon ja todennut ettei se kauneus ja eleganssi todellakaan ilmaiseksi tule!Joskus on tympinyt näiden snautserien kanssa pulaaminen,mutta villakoirakehän vieressä sitä aina huomaa miten vähällä työllä näiden kanssa lopulta pääsee.
|