| Subject: Re: totta vai tarua? |
Author:
Pirkko Ranta-aho
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 19:27:00 10/01/02 Tue
Author Host/IP: 80.186.13.174
In reply to:
Johanna Väisänen
's message, "Re: totta vai tarua?" on 18:40:38 10/01/02 Tue
>Olisiko tuo (ihan villinä arvauksena) jääräpäisyys ja
>oveluus ihan normaalia nuoren koiran ilkamointia; eli
>koira peuhaa vaikkapa pitkin pientareita rallileikkiä
>purkaakseen energiaa. Jos omistajalla baritonin
>lahjoja taikka peräti spritterin piileviä kykyjä onkin
>itseppäinen ja ovela villakoira jo puoliksi keitetty;-)
Olet varmasti oikeassa. Näissä tilanteissa tulee pennun ja nuoren koiran kanssa olla tarkkana. Pennun/nuoren koiran ollessa irti on hyvä muistaa seuraavat klassiset ohjeet:
-palkitse koira usein, kun se tulee luoksesi
-kutsu koiraa vain silloin, mun olet melko varma, että koira tottelee
- älä koskaan yritä ottaa koiraa kiinni jahtaamalla tai mene mukaan pennun jahtausleikkeihin
- älä koskaan rankaise koiraa, kun se tulee luoksesi
Jos villakoiraa rankaisee ilman, että se takuuvarmasti ymmärtää rankaisun syyn, tulee koirasta epäluuloinen ja epäluotettava. Villakoira menettää silloin luontaisen mielyttämisen halunsa. Sillä tavalla villakoira varmasti onkin "ovela". Onhan kyse erittäin älykkäästä rodusta.
Kyselin tätä jääräpäisyys ja oveluusasiaa amerikkalaisilta ystäviltäni. Tässä erään harrastajan vastaus:
”Tyttöni ovat uudelleensijoitettuja koiria ja kaikki ovat olleet erittäin älykkäitä. Ne koirista, jotka ovat tulleet olosuhteista, jossa niistä on pidetty/rakastettu ovat olleet erittäin mielyttämisenhaluisia. Yksi koiristani eli kaksi ensimmäistä vuottaan käytännössä sidottuna takapihan puuhun. Tämän koiran kohdalla kesti 6 kuukautta ennen kuin se ”välitti” siitä olinko siihen tyytyväinen vai en. Nyt vuoden kuluttua koira vieläkin harkitsee asioita tyyliin: ”menisinkö omistajani luo, koska hän kutsui, vai menisinkö mieluummin omiin touhuihini (jahtaisin villakoirakaveriani, ottaisin nokoset tai ehkäpä juoksisin mieluummin sadettimen läpi jne.) Voin ymmärtää, jos joku haluaa kutsua tätä koiraa itsepäiseksi… Omasta mielestäni koiralla vaan kestää kauan ennen kuin se todella leimautuu minuun. Uskon, että tätä koiraa on ensin kutsuttu luokse ja sitten rangaistu. Tuntuu siltä, että koira pelkää kättä. Ensimmäisen kerran, kun heitin tälle koiralle kepin, se pakeni sängyn alle piiloon.”
Toinen 20 vuotta isovillakoiria harrastanut Linda Youngmans kirjoitti:
“Minulla on 20 vuoden kokemus isovillakoirasta, enkä ole koskaan tavannut isovillakoiraa, jota kutsuisin itsepäiseksi.”
>Minua on aina ihmetyttänyt miksi moni ottaa tuon
>koiran kouluttamisen niin kauhean vakavasti ja vika
>etsitään koirasta.
Samaa minäkin olen ihmetellyt.
> Minusta oli
>tärkeintä että koira ymmärtää, että seikkailunkin
>jälkeen ollaan ystäviä ja mökille on mukava tulla
>muutenkin kuin pelkästään lintumetsälle! Missään
>tapauksessa se ei ole ovela tai jästipää vaikka ei
>epätoivoisia kutsujani kohden lähtenytkään uimaan.
>Onhan näillä kova metsästysvietti.
Minäkin olen monesti ollut ihmeissäni joidenkin isovillakoirieni kanssa, joilla on ollut erittäin voimakas metsästysvietti.
Pirkko
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |
|
Feedback: 