| Subject: Hakutreenit, osa 1 |
Author:
Tuula Koponen
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 10:09:45 04/30/03 Wed
Author Host/IP: 193.210.135.176
No niin, nyt on sitten käyty kahdesti niissä hakutreeneissä, jossa on kolme isovillakoiraa.
Ensimmäisellä kerralla teimme nakkirinkilää näille uusille ja kaikille näytti nakit maistuvan. Voisi sanoa suoraan, että ahmimalla paras tulos saavutettiin. Opettelimme heti alkuun tyylin, että koira saa namia vain ihmisiltä, jotka istuvat tai makaavat. Ne, jotka seisovat, niin niistä ei kannata välittää, sillä yleensä eksynyt on istumassa maassa tai makaamassa. Hyvin näytti menevän perille ajatus.
Sitten otimme myös ns. naksuttimen käyttöön nakkirinkilässä. Harjoittelimme ns. luovutusta syömisessä. Eli jos koira yritti syödä jokaisen käden, niin emme antaneetkaan namia heti, vaan odotimme, että koira luopuu ahmimisyrityksestä ja annoimme vasta sitten. Tällä ajoimme takaa sitä, että kun koira tulee maalimiehen luokse, niin se ei heti ryntää maalimiehen syliin etsimään nameja, vaan nätisti odottaisi edessä/vieressä ilman kosketusta sitä namia.
Kaikki (siis koirat)tuntui ymmärtävän, että mikä luovutus oli. Olihan osa koirista naksutinkoulutettuja jo aiemmin.
Vasta-alkajien kanssa emme muuta ekalla kerralla tehneet, sillä katsoimme, kuinka kukin koira mieltää vieraat ihmiset ja kuinka irtoaa omistajastaan yms. vieraiden ihmisten luokse.
Siidalla oli ongelmana se, että Siida ei halunnut ottaa miehiltä rullaa. Emme päässeet treenaamaan sitä, kun ainuttakaan miestä ei ollut ilmestynyt paikalle. Otimme Siidan kanssa rullahakua näöllä kahdella naisella. Hyvin onnistui.
Nyt maanantaina olimme taas treenaamassa. Näille aloittelijoille otimme taas nakkirinkilää, tutustumista. Itse en nähnyt miten Ringo, aprikoosi iso siellä käyttäytyi, mutta enköhän seuraavalla kerralla tiedä. Siidalle otettiin nenäharjoituksia, sillä Siidalle on otettu liian kauan näköharjoituksia ja nenäaisti oli unohtunut liiaksi taka-alalle.
Olimme saaneet yhden miehen huijattua mukaan Siidaa varten. Tarkistimme tuulen suunnan ja lähetimme maalimiehen sopivasti tuulen mukaan metsään ja eikun Siida perään. Siida oli aluksi remmissä ja minä roikuin perässä. Teimme siis siksakkia metsässä, tuuli takanamme. Ohjaaja käski päästää Siidan vapaaksi, kun pää nousee maasta ylös ja nenä alkaa väpättää. Tein työtä käskettyä ja sinnehän se Siida tukka putkella ampaisi vieraan miehen tykö syömään nakkeja, eikä meinannut tulla pois. Se mies möröistä : )
Toistimme jutun kahdesti ja eikös se neiti Koponen löytänyt nenänsä oikein kunnolla. Nenä oli vain unohtunut. Tosin viimeisellä maalimiehellä Siida yritti jäljestää, joka on kuulemma aika yleistä tässä lajissa. Otimme vielä parkkipaikalla rullahakua tämän miehen kanssa ja Siida nouti rullan ison kiven takana piilossa olevalta mieheltä, kuin vanha tekijä.
Minulle tuli tosi hyvä mieli, kun saimme harjoiteltua ongelmaamme oikein kunnolla.
Seuraavalla kerralla Ringo ja Viivikin (valk.iso) pääsevät ensimmäisiin nenäharjoituksiin. Saas nähdä kuinka heiltä löytyy nenä.
T: kolme ja puoli tuntia sateessa hakua treenannut Tuula ja ikiliikkuja Siida
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |
|
Feedback: 