Author:
Jon Wickström
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 19:29:44 04/04/03 Fri
Author Host/IP: 195.163.186.78
(Kun vielä jaksatte lukea) Uskon että jotta pentutehtailu loppuisi, niin on ihmisten asenne lemmikkeihin muutettava. Se että valistunut pennun hankkija käy lukemassa SVK:n tai Kennelliiton ohjeita ei tässä asiassa auta, hän ei silti olisi hankkinut pentua tehtaasta.
Valistuskamppanja Keltainen-pörssi-pentu-tehdasta vastaan on syytä käydä "koirapiirien" ulkopuolella. Kennelliiton (tai vastaavan) kamppanja TV:ssä, radiossa, lehdissä ja verkossa olisi ehkä hyödyllinen. Ja pentutehtaille uhkasakot jos jatkavat toimintaansa.
Tässä minun oma (pitkä) tarinani ja mietteitä...
Vihreänä koiran hankkijana mietittiin ensin eräästä toista koirarotua. Eräällä tutulla oli sattumalta sen rotuinen koira (jolla MVA), heitä tentattiin ja heiltä lainattiin kirja joka luettiin läpi. Sitten verkosta yritettiin selvittää lisää.
Soittelin rotuyhdistyksen kasvattajat läpi ja aika erilaisia olivat. Oli kasvattajia jotka sanoivat ettää tule hakemaan pentu ja toiset jotka vastasivat että valitsevat omistajan kun pentue on syntynyt, joku jopa "vaati" metsästyksen harrastukseksi. Samalla kävi myös ilmi että kaikki eivät hankkineet jalostustoimikunnan hyväksyntää pentueille, syitä miksi ei oli monia (Kävi ilmi että kasvattajat olivat jakautuneet "kahteen leiriin" selvitin että miksi ei hankittu hyväksyntää ja toinen vastaus oli että on kasvattanut koiria niin kauan että tietää itse tarpeeksi hyvin ja hyväksynnän kyllä saisi jos anoisi jne...)
Koska kyseisessä rodussa esiintyy (mielestäni ja villakoiriin verrattuna) paljon perinnöllisiä sairauksia (PRA, lonkkavika, ...) niin nämä sairaudet olivat "tiedossa" kun sitten villakoiraa ruvettiin hakemaan.
Hiukan sama proseduuri sitten villakoirakasvattajien kanssa.
Pentuvälityksen kasvattajat soittelin läpi. Kehuna kasvattajille, että kukaan ei tarjonnut minulle pentua heti malliin "tuu hakemaan". Puhelimitse useimmat olisivat vain ottaneet alustavan varauksen vastaan ja halusivat tavata. Eräs kasvattaja jopa lupasi että saan tulla katsomaan pentuja, vaikka kaikki olivat jo varattuja. Yksi "ongelma" mielestäni villakoirien kanssa on että niillä ei harrasteta paljon muuta kuin näyttelyjä, tai ainakaan kasvattajat eivät ole muista harrastuksista niin tietoisia. Toinen asia mikä helposti sekoittaa vihreän koiranhankkiajan on erilaiset tittelit MVA, VSP, Ryhmävoittaja jne., kun niitä tulee kovalla vauhdilla kun kysyy vanhemmista...
Ja loppujen lopuksi se "oikea" kasvattaja löytyi vaikka (koiran) väri ei ollut se mitä ensimmäisenä toivottiin. Mutta kyllä me siihen "pentu on niin söpö" lokkuun silti hypättiin pää edellä, vaikka olimme siitä tietoisia. Kun sen pennun on käynyt kastomassa niin miettii vain miksi ottaisi juuri sen pennun, eikä toisin päin että mikisi ei ottaisi... Eli kun alunperin olimme ajatelleet käydä katsomassa montaa eri pentuetta niin se jäikin siihen yhteen ja ensimmäiseen. Ja halusimmehan koiran niin nopeasti kuin vain mahdollista...
Kasvattajalta "vaadin" suunnilleen seuraavaa:
- Meidän henkilökemiat tulisi toimia
- Pennut kasvatetaan hyvissä kotioloissa
- Kasvattaja ei tee pentuja lähisukulaisilla (en osannut tätä tarkistaa muuten kuin kysymällä). Jotenkin uskoin että tällaista kasvattajat eivät tee enään nykyään, mutta myöhemmin on selvinnyt että niin vieläkin tapahtuu.
- Sanoi haluavansa pitää yhetyttä pentuun ja meihin
- Osasivat selkokielellä selittää villakoirissa esiintyvistä sairauksista
- Vastata laatimiini kysymyksiin jossa viimeisenä "Mitä muuta minun pitäisi kysyä?"
- Pentua saa käydä katsomassa ainakin kerran ennen luovutusta
- Hoitaa trimmauksen 6kk tai vastaavaa.
- Ei vaadi näyttelyhin menemistä. (Noh, kasvattaja sanoi että kotikoiraksi myy, mutta jos vaikuttaa hyvältä yksilöltä niin rupee hiilostamaan ;-)
[jos nytten lähtisin ostamaan niin lisäisin ainakin seuraavan]
- Kenneliiton jäsen, tarkistaisin että ei ole varoituksia tai vastaavia
- Käytettäis kennelliiton sopimusta (Jota kyllä käytimmekin)
Pennulta oli vaatimukset seuraavat:
- Rekisteröity. Sukutaulun takia (jotta ei sama koira löydy sieltä montaa kertaa ja mahdollisten sairauksien takia) ja koska olen sitä mieltä että rekisteröity pentu antaa osviittaa siitä että kasvattaja on "rehellinen".
- Terve, eläinlääkärin tarkistama
- Vanhemmat terveet ja tarkistettu, ei lähisukulaisia joilla perinnöllisiä sairauksia
- Emolla hyvä luonne, isän luonne vaikeampi tarkistaa
- Vanhempien näyttelytulokset ei niin tärkeitä
- (ei vaatimus) Vanhemmilla harrastettu jotain muuta kuin näyttelyjä (agility, haku, ...). Kun ajattelimme harrastaa agilityä/raunioita ja siinä toivossa että se sanoisi jotain koiran vanhempien luonteesta. Mistään luonnetestistä en ymmärtänyt kysyä ja harva villakoira sen on suorittanut...
Näin jälkeenpäin on hiukan "hirvittänyt" että eihän me tiedetty yhtään mitään kun päätettiin että juuri tämä pentu otetaan... Oliko hyvä vai huono kasvattaja, tullaanko toimeen, tuliko koiran taustat nytten oikein tarkastettua? Ehkä meillä kävi peikkomainen flaxi kun kasvattaja on jaksanut minun ja pitkien puhelinsoittojeni kanssa (ja ainakin minä uskon että meillä on välit kunnossa :-) *vilkuttaa kasvattajalle* ja on (toistaiseksi) osoittautunut että koira on terve, pirteä ja juuri sitä mitä haluttiin (= ei ole ollut ongelmia, noh nytten olemme havainneet että jos emme harjaa sitä 3-4 päivään niin sille tulee takkuja...).
Itse uskon että yritin selvittää enemmän kuin keskivertokoiranhankkija. Ja vaatimukset olivat luultavasti korkeammat kuin monella.
Tavallaan olen sitä mieltä että henkilö joka hankkii vain jonkun koiran "kotikoiraksi" ei aseta tarpeeksi vaatimuksia itseensä, kasvattajaan, koiran vanhempiin eikä itse koiraan. Pennulle tulisi vaatia mahdollisimman hyvä alku elämässä.
Se että koira on puhdasrotuinen tai rekisteröity on vain pieni osa kokonaisuutta. Kilpailutulokset, rekisteröinnit, eläinlääkärinlausunnot, jne. voivat vain olla apuna kun uusi koiranomistaja etsii pentua, mutta eivät ne koko totuutta kerro.
Muuttuisiko "kotikoirien" ostajien näkökanta jos voitaisiin osoittaa että huippuyksilöillä on muuta kuin vain hyvä ulkonäkö? Terev, iloinen, ystävällinen, älykäs ja elämää rakastava koira on luultavasti mitä villakoiraa hankkiva toivoo. Miten nämä ominaisuudet periintyvät onkin toinen asia. Näyttelyillä on ehkä "negatiivinen" maine, siellähän vain katsotaan ulkonäköä ja koirat istuvat häkeissä on usein kotikoiran omistajan kanta.
Toinen mahdollisuus on että julkisesti roikutettais ulos hyvät ja huonot kasvattajat (ehdotettu jo tällä palstalla). Tässä on ongelmana että positiivisen palautteen antaminen on meille suomalaisille yllättävän vaikeata ja jo vähäinen negatiivinen palaute (oikeutettu tai ei) vie maineen. Ja kenellä on oikeus päättää kuka on hyvä kasvattaja ja kuka ei? Miten se mitataan?
Kuinka monta kertaa olet kieltäytynyt pennun myymisestä?
Tulisiko nämä ostajat ilmoittaa jonnekin?
Kuinka moni kasvattaja uskaltaa sanoa että on "virallisia" kasvattajia jolle ei myisi pentua?
Kumpi on pahempi, pennun ostaminen pentutehtaasta tai koiran myyminen henkilölle joka ei ehkä osaa/jaksa/viitsi sitä hoitaa?
Tulisiko hankkia paperiton pentu jos syy siihen on vain että se on halvempi?
Voiko joku kertoa kuinka iso hintaero on hyvin hoidetun paperittoman ja paperillisen pennun välillä? Rekisteröinti-, astutus- ja näyttelykulut, mitä muuta? Jos olen ymmärtänyt oikein niin villakoiria kasvattamalla ei Suomessa ansaitse elantoansa?
Kasvattajista tai oikeastaan niiden pentueista voisi löytyä enemmän tietoa. Esim. jotain Noutajatietokantaa tai Ruotsin kennelliiton SKK Hunddata muistuttavaa. Ymmärtääkseni Kennelliitto on kehittämässä jotain vastaavaa (DogNet), mutta ennen kuin se on käytössä niin siihen menee vuosia. Ehkä villakoirat voisivat olla mukana jo alkuvaiheessa?
Jos saisin tehdä maailmasta paremman paikan niin kieltäisin kaikki sodat ja aseet sekä vaatisin että vain hyvät ihmiset saisivat kasvattaa, myydä ja omistaa koiria. Ja villakoirilta kieltäsin takut...
Tiedänköhän itse mitä olen yrittänyt sanoa?
Kanssani saa olla eri mieltä...
*papukaijamerkki jos olet jaksanut lukea näin pitkälle*
|
Feedback: 