Author:
Päivi Reinikainen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 09:24:31 03/06/03 Thu
Author Host/IP: 193.208.78.2
Olen lukenut läpi tämän kirjoitusketjun ja kommentoin vähän minäkin. Omistan 14-v. sekarotuisen koiran. Sen emo on sekarotuinen, jonka koostumuksesta omistajalla ei ole aavistustakaan ja sen isä on tuntematon suuruus. Koira näyttää ja on kooltaan aivan kuin kaanaankoira. Se on muuten ollut terve, paitsi että nyt vanhemmalla iällään on alkanut potemaan silmiään. Luulin sen hölmöyttään sohivan silmäänsä haavoja pusikoissa ja käytin sitä eri päivystyksissä. Sehän on selvää, että tuollainen haava kertoo itsestään yleensä illalla myöhään viikonloppuna... Päivystyksissä se sai kaikenkarvaisia lääkkeitä erilaisilla annostuksilla, kunnes sain kaivettua blondistani jonkinlaisen älän väläyksen ja ymmärsin viedä koirani silmätautien erikoislääkärille. Silloin vasta haavojen syy selvisi. Sillä on perinnöllinen silmän haavauma jota esiintyy esim. belgianpaimenkoirilla. Nyt sillä on oikeat lääkkeet ja haavoja hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Kun kerroin eläinlääkärille aikaisemmat lääkitykset, oli hän aika pöyristynyt. Yhdelle eläinlääkärille hän jopa soitti, sillä hänen määrämät lääkkeet määräämillänsä annostuksilla, olisivat erittäin helposti vahingoittaneet koirani silmää ja olisivat voineet jopa sokeuttaa koirani.
Nyt sitten päästään siihen asiaan, jota tällä kirjoituksellani haen. Jos olisin ottanut esim. puhdasrotuisen belkkarin, olisin tiennyt niiden silmäongelmista ja olisin mahdollisesti tiennyt jopa sen kuinka suuri perinnöllinen mahdollisuus rekisteröidyllä belkkarillani olisi ollut sairastua ko. haavaumaan. Olisin heti ensimmäisestä haavaumasta jo ymmärtänyt kääntyä oikeanlaisen eläinlääkärin puoleen ja koirani olisi säästynyt monenlaisilta puoskaroinneilta ja kukkaroni olisi pysynyt ehkäpä hippasen paksumpana.
Tämä koira on ainut sekarotuinen joka minulla on ja uskon, että muita ei tule. Joka ikinen iikka saa puolestani hankkia koiran ihan mistä itse haluaa, mutta minun henkilökohtainen mielipiteeni lauseesta "sekarotuiset ovat terveempiä kuin rekisteröidyt rotukoirat" on silkkaa puppua. Uskon suurimman osan paperittomien koirien omistajista hoitavan erittäin hyvin koiransa, mutta uskon myös siihen koiria ja ihmisiä seurattuani, että ne halvat paperittomat koirat, ovat juuri niitä, jotka eivät niin helposti ja usein päädy eläinlääkäriin vaivojensa kanssa kuin ne kalliit rotukoirat. Olen törmännyt ihmisissä siihen ajatusmaailmaan, että ei semmoista rakkia kannata viedä lääkäriin, kun se käy niin kalliiksi, eihän se moppe niin hirveästi kärsikään... Ja huom! En todellakaan tarkoita tätä kenellekään henkilökohtaisesti, sillä en tunne tältä listalta ketään, kerroin vain yleisen huomioni. Uskon myöskin siihen, että legenda terveistä sekarotuisista tulee myöskin siitä asiasta, että erittäin harva sekarotuisen koiran omistaja esimerkiksi tarkistuttaa koiransa silmät/polvet/lonkat ja tämän takia hänellä ei ole harmainta aavistustakaan koirallaan mahdollisesti olevista lievistä ongelmista ko. asioiden kanssa. Vakavammat ongelmathan näkyvät jo ihan pelkillä silmilläkin, tosin koiran omistaja voi vain todeta, että kylläpäs toi meidän moppe ontuu, mutta ainahan se on ontunut. Rankkaa tekstiä, mutta ei ole todellakaan tuulesta temmattua.
Omasta mielestäni rekisterikirja ja kohtuullinen hinta on edes jonkinlainen takuu sille, että koiran mahdolliset ongelmat tullaan hoitamaan niille kuuluvilla tavoilla. Lisäksi se on myöskin pennun ostajalle takuu siitä, että hän saa sen mitä ostaa ja jos ongelmia tulee, niin kasvattaja on niiden hoidossa mukana ja apuna.
Nyt sekarotuiseni on jo niin vanha, että mieleeni ei hetkeksikään juolahtanut, että olisin ottanut sen "kasvattajaan" yhteyttä, mutta ajatellaanpa sellaista tilannetta, että sillä olisikin ollut vaikkapa legg-perthes (ei taida olla mahdollista niin isolla koiralla, mutta leikitään niin). Miten olisi koiran kasvattaja reagoinut ko. tilanteeseen? Toteamalla, että kävipäs sinulle huono tuuri, mutta niin voi käydä, kun ei näistä rakeista koskaan tiedä, mitä niillä on. Tuskinpa hän olisi tullut rahallisesti yhtään vastaan, sillä olinhan jo koirani halvalla saanut ja tuskinpa hän muutenkaan ko. asiasta piittaisi, sillä en usko hänen koskaan edes kuulleen ko. sairaudesta tai siitä, että se on periytyvää.
Päivi
|