Author:
Tuula Koponen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 12:52:10 01/15/03 Wed
Author Host/IP: 193.210.135.19
Mukava lukea noita tarinoita, mitä muille on tapahtunut.
Minulla on ollut remontti kotona ja timpureita on ollut jo vuoden verran liikkeellä talossani. Toinen timpureista tykkää tosi paljon koiristani ja on jo vuoden aikana tullut sinuksi kaikkien koirieni kanssa.
Viime kesänä tämä timpuri päästi koirani aina päivisin ulos ja heitteli leluja samalla ja rapsutteli niitä aina, kun aika antoi myöten, minun ollessa töissä. Nyt viime syksynä kävi niin, että minun vanhimmaiseni Sesi oli innoissaan oven raossa pyrkimässä ulos ja timpuri päästi. Kun oli aika haalia kaikki koirat sisälle päästäkseen jatkamaan sisätöitä, niin kutsusta vanha neiti käänsi kirsunsa kohti pihan porttia ja nokka kohti naapurimetsään. Siinä sitten timpuri hädissään perässä pitkin kylätietä ja yrittää ottaa Sesiä kiinni.
Sesi pysähtyi ja iso 190 cm ja painava timpuri yritti tekeytymällä kuolleeksi, lirkuttelemalla yms. millä vain, että saisi napattua vanhuksesta kiinni. Vanhus pysähtyi ja timpuri teki hyökkäyksen, mutta Sesi kävikin hyökkäämään timpuriin kiinni, niin iso mies otti ja peräänty, kun pieni 5 kiloinen hyökkäsi päälle.
Timpuri soitti minulle, että tule hakemaan koirasi sisälle, sillä hän ei uskaltanut koskea koiraan.
Naureskelin itsekseni viiden kilometrin matkan kotia ja näin mielessäni, kuinka iso mies juoksee pienen kääpiövillakoiran perässä pitkin pihoja, eikä uskalla ottaa koiraa kiinni.
Mitä pienempi koira on, sitä puolustushaluisempi näköjään, ainakin meidän perheessä. Tämä sama kiinniottosessio on tapahtunut vielä kahdesti ja kyllä on timpuria hävettänyt soittaa joka kerta.
Näin meillä vanhus nauttii päivän liikunta-annoksensa ihan omaan tahtiin.
Tuula
|
Feedback: 
(Villa)koirien kanssa sattuu ja tapahtuu...