Author:
Päivi Reinikainen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 11:40:44 01/23/03 Thu
Author Host/IP: 193.208.78.2
Hei
Ihan vaan maallikkona kerron omasta mustasta kääpiöstäni. Sillä oli kuusi vuotiaaksi mustan musta kiiltävä turkki, olisiko semmoinen sinisen musta, jossa oli jonkun verran valkoisia "kuolleita" karvoja niskassa. En pitänyt niitä koskaan niin moninaisena, että olisin edes nyppinyt niitä pois näyttelyihin.
Sitten koira sairastui, siltä pamahti haima ja paksusuoli ja tuli kasvain kiveksiin. Vuoden se notkuin elämän ja kuoleman välimailla kunnes parani. Sen ennen niin ihana helppohoitoinen takuton turkki muuttui pehmeäksi takkuuntuvaksi kuivaksi roskaksi. Sillä oli ennenkin turkkia vaikka muille jakaa, mutta nyt sitä tuntuu olevan kolminkertainen määrä entiseen verrattuna. Väriltään se muuttui syvän "värittömän" tummanharmaaksi paitsi, että korvista tuli aivan vaalean harmaat. Ajelin kymppiterällä sen joka puolelta korvia myöten (ennen leijona). Kun turkki alkoi kasvaa, pidin sitä ensin terrierimallissa, mutta nyt se on taas kotikutoinen leijona, paitsi korvistaan, joiden karvat eivät tunnu kasvavan millään.
Väriltään se on taas mustan musta, paitsi korvistaan. Mutta se ihana kiilto ja välke puuttuu. Samoin pesusta seuraavana päivänä sen turkki on heti nyörimäinen, vaikka sitä on föönätessä kiskonut hampaat irvessä suoraksi. Haimansa takia se on erikoisruokavaliolla ja lisänä se saa Viacutania.
Tällähän ei ole mitään tekemistä varsinaisen keskustelun kanssa, mutta kerroinpahan vain oman juttuni.
Sen verran olen ollut joskus kiireapulaisen kaverini trimmaamossa, että olen siellä nähnyt sekä aprikooseja ja ruskeita erikokoisia villiksiä ja niitä itse siellä kotitällinkeihin laittanut. Niiden kasvattajista ei ole tietoakaan, sillä niitä ei asiakkailta kysellä. Paljon tuntuu olevan kuitenkin itärajan toiselta puolelta tuotuja kotivilliksiä, omistajat ovat niistä kovasti ylpeitä, koska ovat saaneet rotukoiran niin halvalla... (Yllättävän usein niillä on vain parin kolmen sentin mittaiseksi typistetty häntä) Siis asiaan, ne ikävän harmaiksi muuttuneet aprikoosit ja ruskeat, eivät ole ainakaan minun silmälleni mikään ilo. Itse rakastan ruskeaa väriä ja jos voisin olla varma, että villikseni pysyisi semmoisena ihanan ruskeana, ottaisin semmoisen oikopäätä, mutta ne ruman harmaan ruskeat turkit välkkyvät takaraivossani ruskeaa villistä ihaillessani.
Että semmoista juttua yhden villiksen omistajalta.
|