Author:
Hanna Natunen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 20:49:22 09/28/02 Sat
Author Host/IP: 212.246.17.130
>Kumma kyllä meillä ei possunkorvat eikä muutkaan
>kuivatut "kaupan" herkut maistu lainkaan, joten en voi
>osallistua muuhun kuin näihin sivujuoniin. Nyt
>4-vuotiaalla koirallani on jo hieman hammaskiveä,
>mutta toistaiseksi EL ei ole määrännyt toimenpiteitä.
>Henki ei kuitenkaan haise, Mutta kerran kun olin
>poissa vähän pitemmällä matkalla poikaa oli ruokittu
>mukavuussyistä pelkällä koiranmakkaralla ja jo haisi.
>Samaten ne peräpään tuulahdukset rupesivat haisemaan
>mädältä kananmunalta. Eli tämän perusteella on voinut
>vetää muuta johtopäätöstä kuin että jos p-aa syö niin
>siltä myös haisee. Normaalioloissa koirani syö
>riisi-ohra-yhdistelmää keittojuureksilla ja
>jauhelihalla höystettynä eikä hajua silloin ole
>hengityksessä. Voisikohan olla, että jotkut
>kuivamuonat saattaisivat aiheuttaa myös
>pahanhajuisuutta? Muihin sivujuoniin mennäkseni minä
>en pidä lainkaan ajatuksesta, että koira karsinoidaan
>kodissa jollekin tietylle alueelle (pikkupentuja
>lukuunottamatta). Meille tuli koira "vanhaan" kotiin
>eikä mitään vahinkoja ole syntynyt. Parkettikin on
>ihan hyvässä kunnossa, vaikka koira liikkuu siellä
>täysin vapaasti jopa yksinollessaan. Yritän vain pitää
>koirani puhtaana ja kynnet lyhyeksi leikattuna. Sisään
>tullessa pyyhin tassut aina kostealla rievulla ja
>kuraisemmilla ilmoilla eteisessä odottaa pesuvati, kun
>en aina jaksa kantaa koko komeutta suihkuun
>yläkertaan. Välillä tietysti fuskaan vähän
>pesukerroissa ja pesen vain puoli poikaa eli juuri sen
>alapuolen, joka pahimmin likaantuu. Kurapuvuista on
>myös apua.
> Opetin isovillakoirani jo pienenä siihen, että sohville ja sängyille ei tulla. Lempeästi tapahtui: joka kerran vain ystävällisesti kipuavat tassut alas ja sana "ei",kun muru luovutti, "megakiitoshalipusurapsutukset". Vaihe kesti muutamia viikkoja ja sen jälkeen koirani oppi. Nykyään ei "hän" edes suostuisi tulemaan kyseisiin paikkoihin. Sama päti myös pöydästä kerjäämiseen. Lempeys ja toisto-siinä se juttu !! Koirani nukahtaa aina vuoteeni viereen onnellisena omalle peitteelleen,mutta yön aikaan vaeltelee pitkin huushollia. Ilmeisesti uusi viileä paikka on parasta,mitä voi suoda karvaiselle eläimelle. Mitään erityisvirityksiä emme ole koiraa varten tehneet ja mikään paikka ei ole myöskään tuhoutunut poissaollessamme.Tietty pitkäpinnaisuus aivan alussa, kun pentu tulee kotiin, taitaa olla se juttu. Toisto,toisto,toisto. Omat lelut pennulle ovat tarpeen,mutta nykyään omani on kiinnostunut eniten itse luonnosta löytämiinsä "leluihin" ja leikki on siirtynyt luonnostaan ulos. Kotona yhteiselo on tätänykyä löllyttelyä ja rapsutusta. Ulkona koirani muuttuu kuin sähköiskun saanut ja annankin sen juosta joka päivä vapaana sopivissa paikoissa. Tämä toimii meillä.
|
Feedback: 