Create a New Forum Admin Login Member Login Contribute to Voyager Search VoyForums Help Desk VoyForums Exchange VoyForums Directory/Categories VoyForums Homepage VoyForums News FAQ - Frequently Asked Questions

[ Show ]

Support VoyForums

[ Shrink ]

VoyForums Announcement: Programming and providing support for this service has been a labor of love since 1997. We are one of the few services online who values our users' privacy, and have never sold your information. We have even fought hard to defend your privacy in legal cases; however, we've done it with almost no financial support -- paying out of pocket to continue providing the service. Due to the issues imposed on us by advertisers, we also stopped hosting most ads on the forums many years ago. We hope you appreciate our efforts.

Show your support by donating any amount. (Note: We are still technically a for-profit company, so your contribution is not tax-deductible.) PayPal Acct: Feedback:

Donate to VoyForums (PayPal):

[ Login ] [ Main index ] [ Search | Check update time | Archives: 1, 2, 3, 4, 5, [6] ]

Subject: possunkorvat Author: Sirpa Sainio [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ] Date Posted: 15:45:19 09/25/02 Wed Author Host/IP: 212.50.192.202 Kertokaas miten ravitsevia possunkorvat on ja montako possunkorvaa keskarityttöni saa syödä viikossa ettei pyöristy liikaa? Tykkää meinaan kovasti jyrsiä niitä. Toinen asia joka askarruttaa on naudanluut, millaiset on hyviä antaa? [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ]

Replies:

[> Subject: Re: possunkorvat Author: Sari Tuomivaara [ Edit | View ] Date Posted: 13:37:01 09/26/02 Thu Author Host/IP: 193.166.21.101 >Kertokaas miten ravitsevia possunkorvat on ja montako >possunkorvaa keskarityttöni saa syödä viikossa ettei >pyöristy liikaa? Kai niissä rasvaa jonkin verran on, mutta enpä usko, että kovin lihottavia ovat. Ainoa keino lienee tarkkailla koiraa eli lihooko se liikaa, mitään määrää tuskin kukaan osaa ilmoitaa, toiset koirat kun lihovat hyvinkin herkästi ja toiset eivät taas millään. Tykkää meinaan kovasti jyrsiä niitä. >Toinen asia joka askarruttaa on naudanluut, millaiset >on hyviä antaa? Ihan kaikenlaiset, voi antaa ns. ydinluita, putkiluita, joissa sisällä on koirien mielestä superhyvää luuydintä, niissä kuitenkin luu osa on niin kovaa, ettei saa sitä syötyä kuin jonkin verran hampailla "rapsuttamalla". Rustoluut (esim. naudan rintarustoa, löytyy usein ihan ruokakaupastakin) taas koira pystyy syömään kokonaan, ovat siis pehmeämpää. Samoin häränhännät ovat hyviä koirien syötäviksi ja niitäkin löytyy ihan ruokakaupoista. Sari

[> Subject: Re: possunkorvat Author: Johanna Tuomi [ Edit | View ] Date Posted: 14:23:09 09/26/02 Thu Author Host/IP: 62.248.239.27 Hei, Oma kokemukseni possunkorvista on se, ettei niitä voi ilmeisesti liikaa syödä lihomismielessä. Useamman korvan jos rouskuttaa, ripuli yllättää. Toinen juttu on sitten se turkin kuluminen luita yms. järsiessä. Nyt monella tukka nousee pystyyn, kun tämän sanon, mutta meillä ei rouskutella yhtikäs mitään mikä kuluttaa turkkia. Kokemukseni luista, yms. on se, että tassujen karvat ovat kauheassa kunnossa ja jopa menevät poikki näissä kaluamispuuhissa. Samaten korvakarvat, nyytityksestä huolimatta. Inhottavasta hajusta nyt puhumattakaan. Olen "turkkifriikki", myönnän, mutta minä haluan pitää villakoirani leijonaleikkauksessa. Niin, että sillä on puhdas, hyvin hoidettu ja -trimmattu turkki, aina ja jokapaikassa, iästä riippumatta. Jokainen tyylillään ja jokaiselle se sallittakoon, eikö? Leppoisaa syksyä ja toivottavasti vähäsateista. Johanna

[> [> Subject: Re: possunkorvat Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 15:32:54 09/26/02 Thu Author Host/IP: 80.186.13.174 >Toinen juttu on sitten se turkin kuluminen luita yms. >järsiessä. Meillä kaikki koirat syövät päivittäin luita. Myös kaksi näyttelyturkissa olevaa isovillakoiraa. En näille näyttelykoirille antaisi mielläni puruluita, mutta en ole huomannut oikeiden luiden mitenkään vahingoittavan turkkia. Puruluiden olen sen sijaan huomannut liiskaantuvan ja liimantuvan koiran jalkakarvoihin ikävällä tavalla. Ennen luiden antamista tarkistan kyllä aina, että korvakarvat ovat kunnolla nyytin sisällä. En ole kertaakaan huomannut turkin menneen luita syödessä poikki. Joskus jalkakarvat ovat kyllä hieman likaantuneet, mutta siitähän selviää pesemällä. Pirkko

[> [> Subject: Re: possunkorvat Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 22:22:56 09/26/02 Thu Author Host/IP: 193.10.232.42 Nyt monella tukka nousee pystyyn, kun tämän >sanon, mutta meillä ei rouskutella yhtikäs mitään mikä >kuluttaa turkkia. Kokemukseni luista, yms. on se, että >tassujen karvat ovat kauheassa kunnossa ja jopa >menevät poikki näissä kaluamispuuhissa. Samaten >korvakarvat, nyytityksestä huolimatta. Inhottavasta >hajusta nyt puhumattakaan. Tukka on kiinni, joten ei se kovasti nouse ;-) Mutta haluan kuitenkin muistuttaa palstan lukijoille, että villakoira on eläin, joka muistuttaa käyttäytymismuodoiltaan läheisesti sutta. Kunkin eläinlajin tulisi saada mahdollisuus ihmisen hoivissakin toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, jolla on eläimen hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle olennainen merkitys. Järsimiskäyttäytymisen estäminen ei edistä koiran hyvinvointia. Näyttelyturkki on meitä ihmisiä varten, ei koiraa. Näyttelyturkin kustannuksella ei koiran hyvinvointia edistäviä tekijöitä pitäisi karsia eläimen ympäristöstä. >Jokainen tyylillään ja jokaiselle se sallittakoon, >eikö? Edellyttäen, että muistamme että koira käyttäytyy kuten koira ja tarvitsee mahdollisuuden hyvinvointia edistävään käyttäytymiseen. Tällä viittaan alempaan kirjoitukseen, jossa näyttelyharrastaja pyrkii päivittäin tyydyttämään koiriensa jyrsimistarpeen valiten sekä koira- että turkkiystävällisen pureskeluvaihtoehdon, oikeat luut. johanna

[> [> [> Subject: Koirat perheessä Re: possunkorvat Author: Reija Ahjokivi-Reen [ Edit | View ] Date Posted: 10:48:09 09/27/02 Fri Author Host/IP: 192.100.124.220 Minulta kyllä hieman nousi tukka pystyyn.. ;o) Niin, minunkin mielestäni koirien kuuluu saada välillä jyrsiä jotakin oikein sydämensä kyllyydestä! Itse ostan kotimaisia possunkorvia koska ne eivät haise minun mielestäni miltään. Ja muun maalaisista vatsa menee löysälle. Meillä annetaan korkeintaan 1 korva päivässa, muutaman kerran kuukaudessa. Jos erehtyy antamaan niitä 2, mahat ovat siitäkin kuralla. Mökillä Ali-herra käy jemmaamassa korvat metsään ja olen varma että niistä korvista, jotka se on piilottanut mökkitontille, voisi rakentaa koko possun. ;o) Joskus raahaa sitten talven yli "muhineen" ihanuuden tupaan ja siitäkös sitten riemu syntyy että kuka syö ja mitä! En tiedä, miksi vain Alilla on ollut tämä jemmaamisvieti ihan pienestä pitäen. Muilla koirillani en ole huomannut sitä niin selvästi. Tella-neidin pallo saattaa joskus löytyä tyynyni alta illalla, mutta muuten se ei juuri piilottele mitään. Vielä tuosta "hienostelusta": mielestäni sana koira(t) ja hienostelu ei sovi sitten mitenkään yhteen. Meillä on juuri sen näköistä, että meillä on koiria. Se ei tarkoita sitä, että koirat oleskelevat missä sattuu, sotkevat ja repivät paikkoja tai että meillä olisi likaista. Se nyt vain on niin, että kun on 2 koiraa, niin ihan pikkutarkka ei voi olla. Tekstiilit valitaan siten, ettei niistä tarvitse olla koko ajan huolissaan (vrt. aito itämäinen matto). Lattiat ovat helppohoitoisia ja alusta asti on selvitetty, missä koira saa oleskella, missä ei. Jos tässä pitäisi olla joku "hikihygieenikko" koko ajan, saisi vatsahaavan alta aikayksikön. Koirat ovat koiria ja saavat ollakin. Reija

[> Subject: Re: possunkorvat Author: Liisa Haveri [ Edit | View ] Date Posted: 16:42:49 09/26/02 Thu Author Host/IP: 194.251.240.105 Meillä koira söisi possunkorvia vaikka kuinka mutta tosi on että jos pari menee päivässä yllättää ripuli... Olen antanut aina yhden töihin lähtiessäni joka tosin tuodaan mulle takas kun palaan kotiin... ja syödään sitten myöhemmin. Noista tassukarvojen likaantumisesta & puruluista hankalimmat ovat mielestäni sileä pintaiset rusehtavat luut. Koiran niitä syödessä jää karvoihin kiinni liisterimäisiä paloja jotka ovat yllättävän hankala saada pois. Rouheluista en ole vastaavaa havainnut ja toki meillä ihan oikeitakin luita syödään hyvällä ruokahalulla. terkuin Lissu

[> Subject: Re: possunkorvista luihin Author: Johanna Tuomi [ Edit | View ] Date Posted: 09:46:59 09/27/02 Fri Author Host/IP: 62.248.235.139 No jaa, taitaa susi olla villakoirasta jo niin kaukana, ettei yhteisiä nimittäjiä etsimälläkään löydä, onneksi. Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan olennainen juttu. Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia luita? Vai olenko vaan "nirppanokka" hienostelija. Raaka jauhelihakin julistettiin koko perheen voimin pannaan, oli senverran epäsosiaalinen haju tuloksena sen syömisestä. Toisaalta, kun koirani asuu ja elelee kotonamme kuten muukin perhe, en myöskään kestä sitä, että luita syödään missä sattuu. Kummasti Hetaa viehättää raahata "saaliinsa" liki sata vuotta palvelleelle sohvalle tai sille ainukaiselle, aidolle matolle. Sopii niille viedä pallot ja muut "siistit" jutut, mutta joku sottaava luu, kauhistus! Ja se on varmaa, jos sulkisin Hetan vaikkapa eteiseen luunsa kanssa, jättäisi syömättä. Pitäisi sitä varmaan rangaistuksena, että suljetaan ovet ja jätetään omaan yksinäiseen ylhäisyyteensä. Jospa nyt sitten testaan tämän luujutun, haen viikonlopuksi mehevän luun ja katsotaan kuinka käy. Oletettavasti saan stressioireita järsimispaikkojen kyttäämisestä ja Heta-ressukka samaten. Raportoin tuloksista, mikäli kykenen. Iloisin terveisin, Johanna

[> [> Subject: villakoira=domestikoitu susi Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 14:01:21 09/28/02 Sat Author Host/IP: 193.10.232.42 > >No jaa, taitaa susi olla villakoirasta jo niin >kaukana, ettei yhteisiä nimittäjiä etsimälläkään >löydä, onneksi. Tuota noin, aiheesta kyllä löytyy ihan väitöskirjoja, niin geneettisellä kuin käyttäytymispuolellakin, kuuntelin keväällä tuossa juuri erään seminaarin, missä genetiikkaanalyysi eri roduista näytti villakoiran perimän olevan keskimäärin hieman lähempänä sutta kuin esim. sakasanpaimenkoiran. Lisäksi esityksessä tuli ilmi huikea geneettinen samankaltaisuus suden kanssa rodusta riippumatta. Domestikaatio on prosessi, jossa eläimen sekä fysiologisiin ja käyttäytymispiirteisiin tulee muutoksia sekä ihmisen tekemän valinnan kautta että eläimen sopeutuessa uudenlaisen ympäristön tuomiin valintapaineisiin ja löystymiin luontoon verrattuna, ihmisen hoivissa. Fysiologisten ominaisuuksien muutokset ovat usein helppoja saavuttaa ja osa domestikoiduista eläinroduista on jo niin erilaisia fysiikaltaan, että lajia on vaikea enää tunnistaa samaksi. Väri, rakenne ja esim. tuotanto-ominaisuudet ovat sellaisia, joissa muutokset näkyvät selvimmin. Käyttäytymispiirteet sen sijaan ovat monimutkaisempi juttu. Niiden takana ei ole yhtä yksittäistä geeniä ja nykytiedon mukaan domestikoidulla eläinlajeilla ja edelleen eri rodulla ei ole osoitettavissa poistumia tai lisäyksiä alkoperäiseen käyttäytymisrepertoaariin, joka esiintyy villillä alkumuodolla. Sen sijaan intensiiteetissä ja frekvensseissä joitakin muutoksia on osoitettavissa (selvimpänä esimerkkinä haudontakäyttäytymisen väheneminen munituskanoilla. Toki nisäkkäilläkin, koirillakin saattaa esiintyä hoivaamiskäyttäytymisen heikentymistä jalostuksen tuotteena). Koiran jyrsimistarve ei ole yksi niistä käyttäytymismuodoista, joiden tarve olisi olennaisesti lemmikkikoirilta vähentynyt. Toki oppiminen ja kokemukset vaikuttavat eläimeen ja koiralta näin voidaan tätä käyttäytymistä karsia. Jos kuusivuotiaan puudelin nenän eteen tökätään luu ensimmäistä kertaa elämässä saattaa olla ettei koira osaa tehdä luulle mitään. Tämä ei kuitenkaan ole tieteellinen todiste koiran jyrsimistarpeen häviämisestä vaan keinotekoisesti aikaansaatu muutos. >Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, >ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan >olennainen juttu. On aivan totta että luiden puuttuuminen koirasi tarvevalikoimasta romuttaisi koirasi hyvinvoinnin täysin. Hyvinvointi koostuu usiesta eri osa-aloueista ja erinomainen hyvinvointitaso on mahdollista saavuttaa vaikka jossakin yksittäisessä elementissä on puutteita. Täydellisestä maksimoinnista ei voida kuitenkaan puhua, mikäli kaikkia osa-alueita ei pyritä huomioimaan. Tällaisia kompromisseja joudutaan eritoten tekemään tuotanto-olosuhteissa jossa tutantotehokkuus ja raha ovat toisessa vaakakupissa. Kaikkien hyvinvointiin vaikuttavien osa-alueiden täydellinen maksimointi tuotannossa on vaikeaa, joskin optimiin tulisi pyrkiä ja kehityksen tulisi olla kohti parempaa hyvinvointia jatkuvasti. Sen sijaan lemmikkieläimen kohdalla pyrkimys hyvinvoinnin maksimointiin on huomattavasti helpompaa ja aivan omistajasta kiinni. Tosin vaikuttaa siltä että mikäli eläin ei ole puhtaasti lemmikkieläin, rahan ja tuotantotavoitteiden sijasta siinä toisessa vaakakupissa saattavat olla muunlaiset tavoitteet (näyttelyturkki, omistajan kilpailutavoitteet jne.) jotka aiheuttavat kompromisseja hyvinvoinnin osalta. > >Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju >yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä >haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia >luita? Myöskin ihmisten hajuaistissa on eroja. Omalta kohdaltani vastaisin että ei, mutta tämä ei välttämäten ole totta, koska minulla on melkolailla huono hajuaisti ;-) On siis mahdollista että minun on vaikea asettua paremman hajuaistin omaavan ihmisen asemaan, kuten sinä:-) johanna

[> [> [> Subject: korjausta (painovirhe ;-)) Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 14:05:38 09/28/02 Sat Author Host/IP: 193.10.232.42 Tuossa edellä kirjoitin että: "On aivan totta että luiden puuttuuminen koirasi tarvevalikoimasta romuttaisi koirasi hyvinvoinnin täysin. " mikä on toki aivan jotain muuta mitä olin sanomassa. Lausehan kuuluu "On aivan totta ettei luiden puuttuuminen koirasi tarvevalikoimasta romuta koirasi hyvinvointia täysin." (eli koirasi todennäköisesti voi hyvin ilman luitakin) > >Tuota noin, aiheesta kyllä löytyy ihan väitöskirjoja, >niin geneettisellä kuin käyttäytymispuolellakin, >kuuntelin keväällä tuossa juuri erään seminaarin, >missä genetiikkaanalyysi eri roduista näytti >villakoiran perimän olevan keskimäärin hieman >lähempänä sutta kuin esim. sakasanpaimenkoiran. >Lisäksi esityksessä tuli ilmi huikea geneettinen >samankaltaisuus suden kanssa rodusta riippumatta. >Domestikaatio on prosessi, jossa eläimen sekä >fysiologisiin ja käyttäytymispiirteisiin tulee >muutoksia sekä ihmisen tekemän valinnan kautta että >eläimen sopeutuessa uudenlaisen ympäristön tuomiin >valintapaineisiin ja löystymiin luontoon verrattuna, >ihmisen hoivissa. Fysiologisten ominaisuuksien >muutokset ovat usein helppoja saavuttaa ja osa >domestikoiduista eläinroduista on jo niin erilaisia >fysiikaltaan, että lajia on vaikea enää tunnistaa >samaksi. Väri, rakenne ja esim. tuotanto-ominaisuudet >ovat sellaisia, joissa muutokset näkyvät selvimmin. >Käyttäytymispiirteet sen sijaan ovat monimutkaisempi >juttu. Niiden takana ei ole yhtä yksittäistä geeniä ja >nykytiedon mukaan domestikoidulla eläinlajeilla ja >edelleen eri rodulla ei ole osoitettavissa poistumia >tai lisäyksiä alkoperäiseen käyttäytymisrepertoaariin, >joka esiintyy villillä alkumuodolla. Sen sijaan >intensiiteetissä ja frekvensseissä joitakin muutoksia >on osoitettavissa (selvimpänä esimerkkinä >haudontakäyttäytymisen väheneminen munituskanoilla. >Toki nisäkkäilläkin, koirillakin saattaa esiintyä >hoivaamiskäyttäytymisen heikentymistä jalostuksen >tuotteena). Koiran jyrsimistarve ei ole yksi niistä >käyttäytymismuodoista, joiden tarve olisi olennaisesti >lemmikkikoirilta vähentynyt. Toki oppiminen ja >kokemukset vaikuttavat eläimeen ja koiralta näin >voidaan tätä käyttäytymistä karsia. Jos kuusivuotiaan >puudelin nenän eteen tökätään luu ensimmäistä kertaa >elämässä saattaa olla ettei koira osaa tehdä luulle >mitään. Tämä ei kuitenkaan ole tieteellinen todiste >koiran jyrsimistarpeen häviämisestä vaan >keinotekoisesti aikaansaatu muutos. > >>Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, >>ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan >>olennainen juttu. > >On aivan totta että luiden puuttuuminen koirasi >tarvevalikoimasta romuttaisi koirasi hyvinvoinnin >täysin. Hyvinvointi koostuu usiesta eri osa-aloueista >ja erinomainen hyvinvointitaso on mahdollista >saavuttaa vaikka jossakin yksittäisessä elementissä on >puutteita. Täydellisestä maksimoinnista ei voida >kuitenkaan puhua, mikäli kaikkia osa-alueita ei pyritä >huomioimaan. Tällaisia kompromisseja joudutaan >eritoten tekemään tuotanto-olosuhteissa jossa >tutantotehokkuus ja raha ovat toisessa vaakakupissa. >Kaikkien hyvinvointiin vaikuttavien osa-alueiden >täydellinen maksimointi tuotannossa on vaikeaa, joskin >optimiin tulisi pyrkiä ja kehityksen tulisi olla kohti >parempaa hyvinvointia jatkuvasti. Sen sijaan >lemmikkieläimen kohdalla pyrkimys hyvinvoinnin >maksimointiin on huomattavasti helpompaa ja aivan >omistajasta kiinni. Tosin vaikuttaa siltä että mikäli >eläin ei ole puhtaasti lemmikkieläin, rahan ja >tuotantotavoitteiden sijasta siinä toisessa >vaakakupissa saattavat olla muunlaiset tavoitteet >(näyttelyturkki, omistajan kilpailutavoitteet jne.) >jotka aiheuttavat kompromisseja hyvinvoinnin osalta. >> >>Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju >>yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä >>haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia >>luita? > >Myöskin ihmisten hajuaistissa on eroja. Omalta >kohdaltani vastaisin että ei, mutta tämä ei >välttämäten ole totta, koska minulla on melkolailla >huono hajuaisti ;-) >On siis mahdollista että minun on vaikea asettua >paremman hajuaistin omaavan ihmisen asemaan, kuten >sinä:-) > >johanna

[> Subject: Re: possunkorvista luihin Author: Johanna Tuomi [ Edit | View ] Date Posted: 09:48:26 09/27/02 Fri Author Host/IP: 62.248.235.139 No jaa, taitaa susi olla villakoirasta jo niin kaukana, ettei yhteisiä nimittäjiä etsimälläkään löydä, onneksi. Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan olennainen juttu. Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia luita? Vai olenko vaan "nirppanokka" hienostelija. Raaka jauhelihakin julistettiin koko perheen voimin pannaan, oli senverran epäsosiaalinen haju tuloksena sen syömisestä. Toisaalta, kun koirani asuu ja elelee kotonamme kuten muukin perhe, en myöskään kestä sitä, että luita syödään missä sattuu. Kummasti Hetaa viehättää raahata "saaliinsa" liki sata vuotta palvelleelle sohvalle tai sille ainukaiselle, aidolle matolle. Sopii niille viedä pallot ja muut "siistit" jutut, mutta joku sottaava luu, kauhistus! Ja se on varmaa, jos sulkisin Hetan vaikkapa eteiseen luunsa kanssa, jättäisi syömättä. Pitäisi sitä varmaan rangaistuksena, että suljetaan ovet ja jätetään omaan yksinäiseen ylhäisyyteensä. Jospa nyt sitten testaan tämän luujutun, haen viikonlopuksi mehevän luun ja katsotaan kuinka käy. Oletettavasti saan stressioireita järsimispaikkojen kyttäämisestä ja Heta-ressukka samaten. Raportoin tuloksista, mikäli kykenen. Iloisin terveisin, Johanna

[> [> Subject: Re: possunkorvista luihin Author: Sirpa Sainio [ Edit | View ] Date Posted: 10:01:13 09/27/02 Fri Author Host/IP: 212.50.192.202 > >No jaa, taitaa susi olla villakoirasta jo niin >kaukana, ettei yhteisiä nimittäjiä etsimälläkään >löydä, onneksi. Olisiko noinkaan?? Lueppa mielenkiintoinen kirjoitus osoitteesta www.intopalleron.net/barf.htm. >Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, >ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan >olennainen juttu. > >Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju >yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä >haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia >luita? Vai olenko vaan "nirppanokka" hienostelija. >Raaka jauhelihakin julistettiin koko perheen voimin >pannaan, oli senverran epäsosiaalinen haju tuloksena >sen syömisestä. Meillä neidin henki ei haise vaikka syö tuoreita luita, possunkorva tietysti on ihan oma juttunsa.........mutta koiran mielestä niin hyvää. > >Toisaalta, kun koirani asuu ja elelee kotonamme kuten >muukin perhe, en myöskään kestä sitä, että luita >syödään missä sattuu. Kummasti Hetaa viehättää raahata >"saaliinsa" liki sata vuotta palvelleelle sohvalle tai >sille ainukaiselle, aidolle matolle. Sopii niille >viedä pallot ja muut "siistit" jutut, mutta joku >sottaava luu, kauhistus! Koira on älykäs ja oppii kyllä äkkiä missä luun saa syödä. Meidän tytöllä on oma tuoli, jonka peitän lakanalla herkutteluhetken ajaksi. Ottaessani luun esille sanon vain että "oma paikka" ja tyttö vilahtaa tuoliinsa. Siellä jyrsii luunsa omassa rauhassaan. Sen jälkeen käydään vähän pesemässä pahimpia rasvoja kuonosta ja tassuista. Ja molemmat ovat tyytyväisiä. >Ja se on varmaa, jos sulkisin Hetan vaikkapa eteiseen >luunsa kanssa, jättäisi syömättä. Pitäisi sitä varmaan >rangaistuksena, että suljetaan ovet ja jätetään omaan >yksinäiseen ylhäisyyteensä. > >Jospa nyt sitten testaan tämän luujutun, haen >viikonlopuksi mehevän luun ja katsotaan kuinka käy. >Oletettavasti saan stressioireita järsimispaikkojen >kyttäämisestä ja Heta-ressukka samaten. Raportoin >tuloksista, mikäli kykenen. Testaa ihmeessä. Itse ainakin yllätyin ensimmäisellä kerralla, en nimittäin arvannut että villakoirakin on kuitenkin niin alkukantainen, jotta tuore luu tuo esiin eläimen - mikä tosiasia välillä tuppaa unohtumaan tämän uskomattoman älykkään elollisen kanssa! Mukavia herkkuhetkiä teille! -Sirpa-

[> [> Subject: Re: possunkorvista luihin Author: Sari Tuomivaara [ Edit | View ] Date Posted: 10:03:10 09/27/02 Fri Author Host/IP: 193.166.21.101 > >No jaa, taitaa susi olla villakoirasta jo niin >kaukana, Itseäni huomattavasti viisaammalta ja kokeneemmalta ihan toisen rodun harrastajalta kuulin tuossa viime talvena, että jossain tutkimuksessa oli todettu villakoiran olevan geenistöltään lähempänä sutta kuin saksanpaimenkoira! >Oikeita luita en ole antanut, sillä niiden haju >yököttää. Oikein totta, eikö koirien henki ala teistä >haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia >luita? Päinvastoin! Kuten olen jo aiemmin useampaan kertaan kertonut, meillä on käynyt päinvastoin niin, että koirien "henget" haisevat nykyään huomattavasti vähemmän, selityksenä se, että hammaskivi on vähentynyt oikeiden luiden syönnistä. No, juuri sillä hetkellä kun koira jotain jyrsii en ole toki nokkaani sen suuhun tunkenut ;-)... mutta luut eivät kyllä mielestäni haise. >Toisaalta, kun koirani asuu ja elelee kotonamme kuten >muukin perhe, en myöskään kestä sitä, että luita >syödään missä sattuu. Omat otukseni ovat aika hyvin oppineet luunsyöntipaikat (kun välillä muistuttaa...) eli laitan vanhan lakanan tai maton palasen lattialle luunsyöntipaikaksi ja lisäksi tietysti omilla nukkumapaikoillaan saa syödä, kyllä ne sen pian oppii. Sari

[> [> Subject: Re: possunkorvista luihin Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 10:14:57 09/27/02 Fri Author Host/IP: 80.186.13.174 >Koirani hyvinvointia edistän monella muulla tavalla, >ei se järsiminen tai sen puute taida olla kovinkaan >olennainen juttu. Kyllä se mm. koiran hampaiden hyvinvoinnin kannalta monen mielestä on. > eikö koirien henki ala teistä >haista pahalta niiden syödessä raakoja, lihaisia >luita? Minun mielestäni ei ala. Sen sijaan hammaskivi ja epäkelvossa oleva hammaskalusto koiran suussa aiheuttaa kyllä epämiellyttävän hajun koiran suuhun. >Vai olenko vaan "nirppanokka" hienostelija. >Raaka jauhelihakin julistettiin koko perheen voimin >pannaan, oli senverran epäsosiaalinen haju tuloksena >sen syömisestä. Hmm... liekö minulla erityisen huono hajuaisti, koska en tällaista ole meillä huomannut, vaikka raakaa lihaa ja luita syövät koirani nukkuvat jopa sängyssäni. Luut koirat kyllä syövät joko ulkona tai omassa siihen varatussa tilassa. Pirkko

[> Subject: Re: possunkorvat Author: Sanna Koponen [ Edit | View ] Date Posted: 10:44:46 09/27/02 Fri Author Host/IP: 194.100.113.203 Possunkorvat on varmasti ihan hyviä. Meillä vaan pelästyin kun kerran Jokke sai sellaisesta palan pahasti kurkkuunsa. Minä annoin muuuta pureskeltavaa siitä lähtien. T:Sanna

[> [> Subject: Re: possunkorvat Author: Anu Kovanen [ Edit | View ] Date Posted: 22:38:31 09/27/02 Fri Author Host/IP: 130.234.240.142 Possunkorvista ja luista en vielä tiedä, kun koirani on vielä pentu, elämäni ensimmäinen koira. Tietysti minua saavat kernaasti nyt viisammat valistaa, milloin voin antaa kunnon pureskeltavaa pennulle, näitä luita sun muita herkkuja? Epätietoinen olen myös siitä, pitääkö luut käsitellä (keittää tahi paistaa uunissa) ennen tarjoilua? No se varsinainen asia, jonka vuoksi tähän kirjoittelen, on että etsikääpäs lukemiseksi Desmond Morrisin 'Miksi koira hautaa luunsa', nimenomaan tämän koira/susi ajattelun pohjalle.. Minuun aloittelijaan ennen koiran hankkimista kirja kyllä teki vaikutuksen. Vai onko tämä kirja jo tuttu juttu konkareille? Terveisin Anu ja Ali 4 kk

[> [> [> Subject: Re: possunkorvat Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 22:59:03 09/27/02 Fri Author Host/IP: 80.186.13.174 >Possunkorvista ja luista en vielä tiedä, kun koirani >on vielä pentu, Erityisesti pennut tarvitsevat järsittävää. Muutoin esim. maitohampaat eivät useinkaan irtoa normaalisti ja pentu sitten järsii sopimattomia paikkoja. Lisäksi luiden kaluaminen on koiralle luontaista puuhaa, missä aika kuluu rattoisesti ja lihakset saavat harjoitusta. > milloin >voin antaa kunnon pureskeltavaa pennulle, näitä luita >sun muita herkkuja? Ihan heti. Annan pennuille järsittävää jo ennen luovutusikää. >pitääkö luut käsitellä (keittää tahi paistaa uunissa) >ennen tarjoilua? Monet luut ovat koiralle vaarallisia kypsennettyinä. Pirkko

[> [> [> [> Subject: Re: possunkorvat Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 14:14:43 09/28/02 Sat Author Host/IP: 193.10.232.42 >>Possunkorvista ja luista en vielä tiedä, kun koirani >>on vielä pentu, > >Erityisesti pennut tarvitsevat järsittävää. Muutoin >esim. maitohampaat eivät useinkaan irtoa normaalisti >ja pentu sitten järsii sopimattomia paikkoja. Lisäksi >luiden kaluaminen on koiralle luontaista puuhaa, missä >aika kuluu rattoisesti ja lihakset saavat harjoitusta. > Minunkin mielestäni pennulla tulee olla jatkuvasti järsittävää saatavilla. Pentu keskittää puhtinsa luonnollisella tavalla luihin ja pysyy näin poissa pahanteosta (eli ei järsi kalustoa). Tuossa alempana oli juttua antiikkisohvista. Vanhemmillani on tällainen kalusto eikä pentujen temmellyksestä kaluston keskellä ole ollut mitään haittaa. Pennut pysyvät luvallisessa puuhassa kunhan sitä vain on tarjolla! Johanna

[> Subject: Re: puudeli antiikkisoffalla Author: Johanna Tuomi [ Edit | View ] Date Posted: 12:55:00 09/27/02 Fri Author Host/IP: 62.248.236.184 Hei vaan kaikki mööpeliseeraajat, En minä mielestäni hienostele, vaikka antiikkihuonekaluilla kotini olenkin sisustanut. Se nyt vaan on harrastus siinä missä koiratkin. Ja sitä paitsi, villakoira sopii oikein mainiosti näiden mööpeleiden keskelle jo silmiähivelevän kauneutensakin perusteella. Eikä kodissani ole omaa paikkaa koiralle, se nyt makoilee missä milloinkin ja saakin maata. Kuten lapsi ja aviomieskin, totta tosiaan. Kotiani en saneeraa koirieni takia, en ikinä. Koira pidetään puhtaana, pesu noin kerta viikossa, eipä tarvitse olla huolissaan huonekaluista, saatika niitä suojata. Kurakelit tosin rassaa, mutta niistäkin on aina selvitty. Onneksi Heta on kertakaikkisen sisäsiisti, joten eipä huolta edes matoista. Joskus olen miettinyt, mitä tekisin, jos se liruttelisi sinne tänne. Enpä kerrokkaan, mihin tulokseen tulin. Sikke voisi hakea puolikkaansa pois. Antaisin sen liruttelevan puolikkaan. Minulle ei vaan sovi ajattelutapa, että koti kalustetaan niin, että koiria voi siellä pitää. Kyllä koti on minulle ennenkaikkea paikka missä viihdytään ja silloin siellä viihtyy myös koira. En siis halua kalustaa kotiani koiria ajatellen tai niin, että rajoittaisin niiden oleskelua. En rajoita lapsenikaan oleskelua, saati sitten aviomieheni. Nämä kaksi viimeksi mainittua ovat valitettavasti suurempi riski antiikkimööpeleille kuin koira konsanaan! Koira on toki koira, (ennen kaikkea minulle, aviomieheni huomauttaisi) en vertaa sitä ihmiseen, mutta kun se nyt on perheenjäsen ja fiksu sellainen, se saa elää kodissaan kun kotonaan. Tuo hammaskivi on sitten eri juttu. Varmasti on totta, että sitä tulee enemmän, kun koira ei järsi mitään. Pitänee siis todella kokeilla luita. Jospa sen myötä pääsen eroon siitä ikuisesta hammaskiven rapsuttelusta. Tutustun myös siihen susiasiaan, oikein mielenkiinnolla. Kiitos linkkivinkistä. Oppi, ikä, kaikki... on se hyvä, että tämäkin päivä tuli nähtyä, taas on eilistä fiksumpi. T. Johanna, edelleen niin aurinkoisella mielellä!

[> [> Subject: Re: puudeli antiikkisoffalla Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 14:20:38 09/28/02 Sat Author Host/IP: 193.10.232.42 Olen jokseenkin samoilla linjoilla. Puudeli sopii ihan minkätyyppisesti kalustettuun kotiin vain. Vanhemmilla tosiaan on nuo antiikkisohvat, äiti kun antiikkia harrastaa. Itse en pidä antiikkihuonekalusteista koska niissä on aikalailla epämukava istua. Tämä pätee puudeleihinkin. Valitsevat pehmoisemman löhöilypaikan. Koska puudelit kiertävät antiikkikaluston kaukaa omistajansa tavoin voin suositella puudelia lämpimästi antiikkiharrastajille. johanna

[> Subject: Pahanhajuisuudesta ja vähän muustakin Author: Ritva Sjölund [ Edit | View ] Date Posted: 16:56:38 09/28/02 Sat Author Host/IP: 193.229.6.165 Kumma kyllä meillä ei possunkorvat eikä muutkaan kuivatut "kaupan" herkut maistu lainkaan, joten en voi osallistua muuhun kuin näihin sivujuoniin. Nyt 4-vuotiaalla koirallani on jo hieman hammaskiveä, mutta toistaiseksi EL ei ole määrännyt toimenpiteitä. Henki ei kuitenkaan haise, Mutta kerran kun olin poissa vähän pitemmällä matkalla poikaa oli ruokittu mukavuussyistä pelkällä koiranmakkaralla ja jo haisi. Samaten ne peräpään tuulahdukset rupesivat haisemaan mädältä kananmunalta. Eli tämän perusteella on voinut vetää muuta johtopäätöstä kuin että jos p-aa syö niin siltä myös haisee. Normaalioloissa koirani syö riisi-ohra-yhdistelmää keittojuureksilla ja jauhelihalla höystettynä eikä hajua silloin ole hengityksessä. Voisikohan olla, että jotkut kuivamuonat saattaisivat aiheuttaa myös pahanhajuisuutta? Muihin sivujuoniin mennäkseni minä en pidä lainkaan ajatuksesta, että koira karsinoidaan kodissa jollekin tietylle alueelle (pikkupentuja lukuunottamatta). Meille tuli koira "vanhaan" kotiin eikä mitään vahinkoja ole syntynyt. Parkettikin on ihan hyvässä kunnossa, vaikka koira liikkuu siellä täysin vapaasti jopa yksinollessaan. Yritän vain pitää koirani puhtaana ja kynnet lyhyeksi leikattuna. Sisään tullessa pyyhin tassut aina kostealla rievulla ja kuraisemmilla ilmoilla eteisessä odottaa pesuvati, kun en aina jaksa kantaa koko komeutta suihkuun yläkertaan. Välillä tietysti fuskaan vähän pesukerroissa ja pesen vain puoli poikaa eli juuri sen alapuolen, joka pahimmin likaantuu. Kurapuvuista on myös apua.

[> [> Subject: Re: Pahanhajuisuudesta ja vähän muustakin Author: Hanna Natunen [ Edit | View ] Date Posted: 20:49:22 09/28/02 Sat Author Host/IP: 212.246.17.130 >Kumma kyllä meillä ei possunkorvat eikä muutkaan >kuivatut "kaupan" herkut maistu lainkaan, joten en voi >osallistua muuhun kuin näihin sivujuoniin. Nyt >4-vuotiaalla koirallani on jo hieman hammaskiveä, >mutta toistaiseksi EL ei ole määrännyt toimenpiteitä. >Henki ei kuitenkaan haise, Mutta kerran kun olin >poissa vähän pitemmällä matkalla poikaa oli ruokittu >mukavuussyistä pelkällä koiranmakkaralla ja jo haisi. >Samaten ne peräpään tuulahdukset rupesivat haisemaan >mädältä kananmunalta. Eli tämän perusteella on voinut >vetää muuta johtopäätöstä kuin että jos p-aa syö niin >siltä myös haisee. Normaalioloissa koirani syö >riisi-ohra-yhdistelmää keittojuureksilla ja >jauhelihalla höystettynä eikä hajua silloin ole >hengityksessä. Voisikohan olla, että jotkut >kuivamuonat saattaisivat aiheuttaa myös >pahanhajuisuutta? Muihin sivujuoniin mennäkseni minä >en pidä lainkaan ajatuksesta, että koira karsinoidaan >kodissa jollekin tietylle alueelle (pikkupentuja >lukuunottamatta). Meille tuli koira "vanhaan" kotiin >eikä mitään vahinkoja ole syntynyt. Parkettikin on >ihan hyvässä kunnossa, vaikka koira liikkuu siellä >täysin vapaasti jopa yksinollessaan. Yritän vain pitää >koirani puhtaana ja kynnet lyhyeksi leikattuna. Sisään >tullessa pyyhin tassut aina kostealla rievulla ja >kuraisemmilla ilmoilla eteisessä odottaa pesuvati, kun >en aina jaksa kantaa koko komeutta suihkuun >yläkertaan. Välillä tietysti fuskaan vähän >pesukerroissa ja pesen vain puoli poikaa eli juuri sen >alapuolen, joka pahimmin likaantuu. Kurapuvuista on >myös apua. > Opetin isovillakoirani jo pienenä siihen, että sohville ja sängyille ei tulla. Lempeästi tapahtui: joka kerran vain ystävällisesti kipuavat tassut alas ja sana "ei",kun muru luovutti, "megakiitoshalipusurapsutukset". Vaihe kesti muutamia viikkoja ja sen jälkeen koirani oppi. Nykyään ei "hän" edes suostuisi tulemaan kyseisiin paikkoihin. Sama päti myös pöydästä kerjäämiseen. Lempeys ja toisto-siinä se juttu !! Koirani nukahtaa aina vuoteeni viereen onnellisena omalle peitteelleen,mutta yön aikaan vaeltelee pitkin huushollia. Ilmeisesti uusi viileä paikka on parasta,mitä voi suoda karvaiselle eläimelle. Mitään erityisvirityksiä emme ole koiraa varten tehneet ja mikään paikka ei ole myöskään tuhoutunut poissaollessamme.Tietty pitkäpinnaisuus aivan alussa, kun pentu tulee kotiin, taitaa olla se juttu. Toisto,toisto,toisto. Omat lelut pennulle ovat tarpeen,mutta nykyään omani on kiinnostunut eniten itse luonnosta löytämiinsä "leluihin" ja leikki on siirtynyt luonnostaan ulos. Kotona yhteiselo on tätänykyä löllyttelyä ja rapsutusta. Ulkona koirani muuttuu kuin sähköiskun saanut ja annankin sen juosta joka päivä vapaana sopivissa paikoissa. Tämä toimii meillä.