VoyForums
[ Show ]
Support VoyForums
[ Shrink ]
VoyForums Announcement: Programming and providing support for this service has been a labor of love since 1997. We are one of the few services online who values our users' privacy, and have never sold your information. We have even fought hard to defend your privacy in legal cases; however, we've done it with almost no financial support -- paying out of pocket to continue providing the service. Due to the issues imposed on us by advertisers, we also stopped hosting most ads on the forums many years ago. We hope you appreciate our efforts.

Show your support by donating any amount. (Note: We are still technically a for-profit company, so your contribution is not tax-deductible.) PayPal Acct: Feedback:

Donate to VoyForums (PayPal):

Login ] [ Main index ] [ Search | Check update time | Archives: 12345[6] ]
Subject: Re: totta vai tarua?


Author:
Pirkko Ranta-aho
[ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ]
Date Posted: 13:10:18 10/01/02 Tue
Author Host/IP: 80.186.13.174
In reply to: Tuula Koponen 's message, "Re: totta vai tarua?" on 12:21:59 10/01/02 Tue

>Pentu on mukana sivistymässä ja liikkuu lauman mukana
>ja ottaa esimerkkiä vanhemmista.

Jos haluaa saada aikaan kunnon suhteen uuteen pentuun, mielestäni on erittäin tärkeää, että viettää riittävästi aikaa pennun kanssa nimenomaan kahdestaan. Pennun tulee kiinnittää huomionsa nimenomaan ihmiseen ja siihen mitä ihminen haluaa, eikä leimautua pääasiallisesti muihin koiriin, mikä on hyvin todennäköistä, jos pentu liikkuu pääasiallisesti muun lauman jatkona.

>Mutta en ole ainut, joka ei ole saanut isoa toimimaan
>kunniallisesti elämänsä ensi taipaleilla.

Uskon kyllä, että sinulla on ollut vaikeusia omien isovillakoiriesi kanssa, kun niin kerran sanot. Ihmettelen vain sitä, että minulla ja monella muulla ei ole samanlaisia vaikeuksia ollut. Olisi mukavaa saada tietää, miksi asia näin on? Perheenjäsenenäni on kuitenkin ollut jo yhdeksän villakoiraa yli 30 vuoden ajan ja olen ollut paljon myös muiden villakoirien/villakoiranomistajien kanssa tekemisissä.

> Nyt
>viisastuttua isojen luonteesta,

Siis mitä olet oppinut isovillakoirien luonteesta? Voisitko kuvata asiaa tarkemmin? Haluaisin todella ymmärtää, mistä kohdallanne on ollut kyse. Oveluudella ja jääräpäisyydellä kun voidaan tarkoittaa niin monia asioita.

> niin eipä ole Siida
>vielä kertaakaan yrittänyt ns. pomottaa meikäläistä
>missään tilanteessa

Yksikään isovillakoirani ei ole koskaan yrittänyt "pomottaa" minua. Jos tarkoitat pomottelulla sitä, että koira olisi yrittänyt ottaa vallan tmv.

> niin
>yritän luoda vielä parempaa suhdetta treenaamalla
>kahdestaan rauhallisesti ja pikkuhiljaa ja viettämällä
>enemmän aikaa pelkästään Siidan kanssa.

Oikein hyvä idea!

Kysyin:

>>Miten koiriesi jääräpäisyys ja itsepäisyys tuli esiin
>>luonnetestissä?

Johon vastasit:
>
>Luonnetestiinhän ei saa osallistua alle kaksivuotias
>koira, joten jo aikuisemmaksi ja oppivaisemmaksi
>kerenneenä ne eivät osoita minkäänlaista merkkiä ns.
>pomottamisesta ja oveluudesta luonnestestissä, koska
>minä en voi vaikuttaa tulokseen.

Siis tarkoitatko isovillakoiran "jääräpäisyydellä" sitä, että isovillakoiran olisi luonteeltaan dominoiva ihmisen suhteen? Ymmärsin "jääräpäisyydellä" sitä, että koira olisi samalla tavoin periksiantamaton kuin esim. terrierin voisi kuvitella olevan. Toisin sanoen, että koira olisi esim. jo häiritsevässä määrin taistelutahtoinen. Tai sitten jääräpäisyys saattaisi ilmetä niin, että koira on luonnetestitermein ilmaistuna erityisen "kova".

Olen kyllä tutustunut luonnetestiin ja olisikin mukavaa tietää, millaisia arvioita koirasi luonnetestin eri osa-alueilta saivat. Luonnetestin tarkoituksena kun kuitenkin on mitata koiran koulutettavuutta keskiverto-ohjaajan kyvyin ja näin testistä saattaisi löytyä myös joitain selityksiä ongelmiinne.

>
>Luonnetestihän on järjestetty tilanne, jossa koiraa
>testataan. Ei siellä testata koiran ja ohjaajan
>suhdetta,

Ei varsinaisesti, mutta testissä ohjaajan ja koiran suhde tulee kuitenkin usein esiin. Koira, jolla saattaa olla jotain ongelmia saattaa esim. toimia hyvinkin, jos omistajan ja koiran suhde on niin hyvä. Usein kokenut luonnetestituomari pystyy tällaisen näkemään.

> minä en voi vaikuttaa testin tulokseen.

Olen tästä toista mieltä. Mielestäni koiran aiemmat kokemukset ja suhde ohjaajaan vaikuttaa kyllä testitulokseen.

Pirkko

[ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ]

Replies:
[> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua?


Author:
Johanna Väisänen
[ Edit | View ]

Date Posted: 18:40:38 10/01/02 Tue
Author Host/IP: 193.10.232.42

Olisiko tuo (ihan villinä arvauksena) jääräpäisyys ja oveluus ihan normaalia nuoren koiran ilkamointia; eli koira peuhaa vaikkapa pitkin pientareita rallileikkiä purkaakseen energiaa. Jos omistajalla baritonin lahjoja taikka peräti spritterin piileviä kykyjä onkin itseppäinen ja ovela villakoira jo puoliksi keitetty;-)

Minua on aina ihmetyttänyt miksi moni ottaa tuon koiran kouluttamisen niin kauhean vakavasti ja vika etsitään koirasta. Esimerkkinä erään henkilön spanieli joka toissapäivänä karkasi metsästysretkilleen ja siinä sitten viiden, kymmenen minuutin kuluttua ilmestyi takaisin kieli suusta roikkuen ja sai käskyn maahan sekä torumista. Mikähän hyöty tuostakin oli. Minä ongin viimekesänä taas järvestä pienen metsästäjäpuudelini joka rankkasateessa päätti lähteä lokkia päivällispöytään hakemaan. Ei olisi tullut mieleenkään torua tai syyttää sitä vaan se pääsi saunaan lämmittelemään ja herkkuja sai. Minusta oli tärkeintä että koira ymmärtää, että seikkailunkin jälkeen ollaan ystäviä ja mökille on mukava tulla muutenkin kuin pelkästään lintumetsälle! Missään tapauksessa se ei ole ovela tai jästipää vaikka ei epätoivoisia kutsujani kohden lähtenytkään uimaan. Onhan näillä kova metsästysvietti.
En muutenkaan ole ikinä torunut koiria näiden metsästysretkien jälkeen vaan aina kehunut. Nyt olemme päässeet jo niin pitkälle, että ne jättävät suosiolla jahdin usein kesken ja palaavat luokseni. Ylipäätään lintujen pyynti on vähentynyt vuosien mittaan huomattavasti.
[> [> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua?


Author:
Pirkko Ranta-aho
[ Edit | View ]

Date Posted: 19:27:00 10/01/02 Tue
Author Host/IP: 80.186.13.174

>Olisiko tuo (ihan villinä arvauksena) jääräpäisyys ja
>oveluus ihan normaalia nuoren koiran ilkamointia; eli
>koira peuhaa vaikkapa pitkin pientareita rallileikkiä
>purkaakseen energiaa. Jos omistajalla baritonin
>lahjoja taikka peräti spritterin piileviä kykyjä onkin
>itseppäinen ja ovela villakoira jo puoliksi keitetty;-)

Olet varmasti oikeassa. Näissä tilanteissa tulee pennun ja nuoren koiran kanssa olla tarkkana. Pennun/nuoren koiran ollessa irti on hyvä muistaa seuraavat klassiset ohjeet:
-palkitse koira usein, kun se tulee luoksesi
-kutsu koiraa vain silloin, mun olet melko varma, että koira tottelee
- älä koskaan yritä ottaa koiraa kiinni jahtaamalla tai mene mukaan pennun jahtausleikkeihin
- älä koskaan rankaise koiraa, kun se tulee luoksesi

Jos villakoiraa rankaisee ilman, että se takuuvarmasti ymmärtää rankaisun syyn, tulee koirasta epäluuloinen ja epäluotettava. Villakoira menettää silloin luontaisen mielyttämisen halunsa. Sillä tavalla villakoira varmasti onkin "ovela". Onhan kyse erittäin älykkäästä rodusta.

Kyselin tätä jääräpäisyys ja oveluusasiaa amerikkalaisilta ystäviltäni. Tässä erään harrastajan vastaus:

”Tyttöni ovat uudelleensijoitettuja koiria ja kaikki ovat olleet erittäin älykkäitä. Ne koirista, jotka ovat tulleet olosuhteista, jossa niistä on pidetty/rakastettu ovat olleet erittäin mielyttämisenhaluisia. Yksi koiristani eli kaksi ensimmäistä vuottaan käytännössä sidottuna takapihan puuhun. Tämän koiran kohdalla kesti 6 kuukautta ennen kuin se ”välitti” siitä olinko siihen tyytyväinen vai en. Nyt vuoden kuluttua koira vieläkin harkitsee asioita tyyliin: ”menisinkö omistajani luo, koska hän kutsui, vai menisinkö mieluummin omiin touhuihini (jahtaisin villakoirakaveriani, ottaisin nokoset tai ehkäpä juoksisin mieluummin sadettimen läpi jne.) Voin ymmärtää, jos joku haluaa kutsua tätä koiraa itsepäiseksi… Omasta mielestäni koiralla vaan kestää kauan ennen kuin se todella leimautuu minuun. Uskon, että tätä koiraa on ensin kutsuttu luokse ja sitten rangaistu. Tuntuu siltä, että koira pelkää kättä. Ensimmäisen kerran, kun heitin tälle koiralle kepin, se pakeni sängyn alle piiloon.”

Toinen 20 vuotta isovillakoiria harrastanut Linda Youngmans kirjoitti:

“Minulla on 20 vuoden kokemus isovillakoirasta, enkä ole koskaan tavannut isovillakoiraa, jota kutsuisin itsepäiseksi.”

>Minua on aina ihmetyttänyt miksi moni ottaa tuon
>koiran kouluttamisen niin kauhean vakavasti ja vika
>etsitään koirasta.

Samaa minäkin olen ihmetellyt.

> Minusta oli
>tärkeintä että koira ymmärtää, että seikkailunkin
>jälkeen ollaan ystäviä ja mökille on mukava tulla
>muutenkin kuin pelkästään lintumetsälle! Missään
>tapauksessa se ei ole ovela tai jästipää vaikka ei
>epätoivoisia kutsujani kohden lähtenytkään uimaan.
>Onhan näillä kova metsästysvietti.

Minäkin olen monesti ollut ihmeissäni joidenkin isovillakoirieni kanssa, joilla on ollut erittäin voimakas metsästysvietti.

Pirkko
[> [> [> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Eriväristen isovillakoirien luonteesta


Author:
Pirkko Ranta-aho
[ Edit | View ]

Date Posted: 20:29:46 10/02/02 Wed
Author Host/IP: 80.186.13.174

Oma kokemukseni isovillakoirista rajoittuu lähinnä mustiin isovilliksiin (jonkinverran kokemusta minulla on myös valkoisista). Sen sijaan muista värimuunnoksista minulla ei ole juurikaan kokemusta. Erityisesti jotkut aprikooseista isovillakoirista saattavat olla perimältään hyvinkin kaukana mustista ja valkoisista, ja näin luonnekin saattaa olla erilainen.

Pirkko



Forum timezone: GMT+2
VF Version: 3.00b, ConfDB:
Before posting please read our privacy policy.
VoyForums(tm) is a Free Service from Voyager Info-Systems.
Copyright © 1998-2019 Voyager Info-Systems. All Rights Reserved.