Author: Annikki Verkkoniemi
| [ Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
]
Date Posted: 14:48:18 10/07/02 Mon
Author Host/IP: 194.89.205.29 In reply to:
Päivi Jauhiainen
's message, "neuvoja kaivataan!" on 12:55:19 10/03/02 Thu
Palaan vielä tähän asiaan, on hyvä että palstalla keskustellaan "koirapsykologiasta" ja kyseenalaistetaan vanhoja konsteja. Ei mielestäni ole mitään syytä mollata tämänkin tieteenalan uusinta tietoa, joskus kun käy niin, että uusi konsti on parempi kuin pussillinen vanhoja.
Väkivallasta koirien kasvatuksessa on olemassa kaksi mielipidettä, toisten mielestä sitä tarvitaan jossain määrin, toiset uskovat, että fyysinen rankaiseminen voi johtaa vain epätoivottuihin tuloksiin. Myönnän kyllä sen, että pakotteet, kuten kiinni pitäminen trimmatessa, hoitopöydältä pois pääsyn rajoittaminen jne. ovat varsinkin villakoiralle usein tarpeen, koska ihmisten tavoitteet turkin hoidolle ovat niin korkealla. Koiralle itselleen riittäisi varmaan vaatimattomampikin turkin kunto tai pituus, mutta kun niiden ei anneta valita...
Mitä koskee rankaisemista toisen perheenjäsenen taholta, koira voi tietenkin oppia, että esim. lapsen käden pureminen on "pomon" mielestä epätoivottua, mutta yhtä hyvin se voi yhdistää rankaisemisen johonkin muuhun tai olla yhdistämättä mihinkään, jolloin se vain menettää luottamustaan perheen päähän nähden.
Kun pentu käyttäytyy aikuisen koiran mielestä sopimattomasti (emon), aikuisen reaktio on yleensä vain lyhyt murahdus, jonka jälkeen se jo nuolee lohduttaen.
Väkivaltainen palaute tässä tapauksessa voi johtaa ns. tappelutilanteeseen, jolloin koira haluaa tosissaan ottaa mittaa lapsesta. Siksi ylemmän aseman osoittaminen on helpompaa ja varmempaa tavallisten tottelevaisuusharjoitusten kautta, eivätkä ne myöskään horjuta koiran luottamusta siihen, että ihmiset ovat ystävällisiä olentoja. Myös aloitteiden tekeminen on tärkeää, lapsi päättää milloin rapsutetaan tai leikitään. Tämä toimii varmaan siinäkin tapauksessa, jos kyseessä on leikkiin kutsu, kuten tällä palstalla epäiltiin. Lapsesta tämä saattaa olla hauskaa puuhaa ja tehdä hyvää lapsen jakoiran väliselle suhteelle, jos aikuinen jaksaa nähdä vähän vaivaa tarjoillakseen idean innostavasti.
Kannattaa varmaan yrittää, jos ongelman positiivinen ratkaiseminen on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa!
[
Next Thread |
Previous Thread |
Next Message |
Previous Message
] |