Create a New Forum Admin Login Member Login Contribute to Voyager Search VoyForums Help Desk VoyForums Exchange VoyForums Directory/Categories VoyForums Homepage VoyForums News FAQ - Frequently Asked Questions

[ Show ]

Support VoyForums

[ Shrink ]

VoyForums Announcement: Programming and providing support for this service has been a labor of love since 1997. We are one of the few services online who values our users' privacy, and have never sold your information. We have even fought hard to defend your privacy in legal cases; however, we've done it with almost no financial support -- paying out of pocket to continue providing the service. Due to the issues imposed on us by advertisers, we also stopped hosting most ads on the forums many years ago. We hope you appreciate our efforts.

Show your support by donating any amount. (Note: We are still technically a for-profit company, so your contribution is not tax-deductible.) PayPal Acct: Feedback:

Donate to VoyForums (PayPal):

[ Login ] [ Main index ] [ Search | Check update time | Archives: 1, 2, 3, 4, 5, [6] ]

Subject: neuvoja kaivataan! Author: Päivi Jauhiainen [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ] Date Posted: 12:55:19 10/03/02 Thu Author Host/IP: 212.149.130.111 Olen aprikoosinvärisen keskarin onnellinen omistaja, koira on nyt 11 kk vanha ja uros.Koira on perheemme ensimmäinen ja kaipaisin kokeneilta koiranomistajilta vinkkejä pulmaamme: Koiramme on viime aikoina alkanut haukkumaan pojallemme (13-vuotias) ja yrittää näykkiä häntä kädestä, poika yrittää kieltää koiraa tuloksetta, joten menen yleensä väliin. Yrittääkö koira komentaa poikaamme leikkimään vai mistä on kysymys? Olisin kiitollinen neuvoista, kuinka menetellä, jotta saamme keskarimme "aisoihin". [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ]

Replies:

[> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Annikki Verkkoniemi [ Edit | View ] Date Posted: 14:50:54 10/03/02 Thu Author Host/IP: 194.89.205.29 Koira yrittää komennella poikaa, käännä tilanne toisin päin eli opeta poikaasi "taivuttamaan koira tahtoonsa", eli opettamaan pieniä temppuja, istu, tänne, maahan, odota (esimerkiksi ulos mentäessä, koira malttaa päästää pojan ensin ja tulee vasta sitten luvan saatuaan). Poika voi motivoida koiraa pienillä herkkupaloilla tai onnistuneen suorituksen jälkeisellä leikillä, pääasia, että palkinnon se saa pojalta vasta sitten kun on tehnyt mitä on pyydetty. Sinun väliin menemisesi on tietysti tarpeellista vaaratilanteiden välttämiseksi, mutta parasta olisi jos poika oppisi itse ottamaan koiran takaisin hallintaansa - käsittääkseni he ovat aiemmin leikkineet täydessä sovussa ja ongelmia on tullut vasta nyt. Leikkien, rapsutusten, ulosmenon jne. aloitteen tekijänä pitäisi olla aina poika, ettei koira luule, että se saa pojan tekemään mitä tahtoo. Vaikka koiralaumaan verrattavissa oleva perheen "hierarkiamalli" onkin nykyisin asetettu kyseenalaiseksi, on tässä varmaankin kyse siitä arvojärjestyksestä. Väkivaltaisia keinoja ei saa eikä tarvitse käyttää, riittää kun ihminen älykkäämpänä olentona saa koiran tajuamaan, että hän on pomo ja kaikkea kivaa se saa vain silloin kun toimii ihmisen tahdon mukaisesti. Toivottavasti saat poikasi suostumaan tähän opetusjaksoon. Lasten kanssa käy vain usein niin, että he päättävät että koira on "tyhmä" eivätkä halua enää leikkiä sen kanssa, niin koira voi jäädä siihen uskoon, että on alistanut lapsen. Miten sitten motivoit pojan harjoittelemaan, keksit varmaan keinon, lihapullan palaset eivät ehkä toimi hänen kohdallaan!

[> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 16:20:42 10/03/02 Thu Author Host/IP: 80.186.13.174 Koirankoulutuksessa olen ehdottomasti koiraa motivoivan ja lempeän linjan kannattaja. Samoin koirani ovat minulle rakkaita ja arvostettuja perheenjäseniä. MUTTA, jos koira alkaa pureksia minua tai muita perheenjäseniäni niin en kyllä silloin ala opettaa koiralle temppuja vaan annan koiralle kunnon kurinpalautuksen. Teen koiralle ehdottomasti selväksi, että en kertakaikkiaan siedä sellaista käytöstä. Ihan samalla tavoin kiellän koiriani tappelemasta keskenään. En myöskään trimmaa koiraa niin, että kokoajan säälittelen sitä ja syötän sille vaikkapa makkaraa. Hoitotoimenpiteet on tehtävä ja koiran on vain alistuttava siihen. Täysin mukisematta ja ihan pennusta lähtien. Koira on lopulta aivan tyytyväinen tähän osaansa. Se, millaisen kurinpalautuksen koira tarvitsee, riippuu sitten ihan koirasta. Lapsi ei varmaankaan ole kykenevä kurinpalautusta antamaan, vaan se on aikuisen tehtävä. Pirkko

[> [> Subject: asian vierestä mutta, Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 19:28:45 10/05/02 Sat Author Host/IP: 193.10.232.42 Minusta on hyvä, että tulee puhetta tästä, että villkoirien ei saisi antaa tapella keskenään. Olen nähnyt sellaistakin että useamman koiran joukkiossa omistaja antaa sen vahvimman hyökätä kurittamaan ja alistamaan alemmassa asemassa olevia lauman jäseniä ihan päivittäin tyyliin, koirat selvitelkööt välit keskenään. Tämä on mielestäni aivan järkyttävän näköistä ja erittäin stressaavaa näille koirille ,jotka joutuvat hyökkäyksen ja alistamisen kohteeksi yhtenään. Minulla on vanhempi narttu joka on erittäin dominoiva perusluonteeltaan. Omien pentujensa se aina antoi mellastaa mielin määrin ollen kärsivällinen ja kiltti emo, mutta kun nuorempi koira tuli minulle toiselta kasvattajalta olisi narttu jatkuvasti ollut alistamassa ja ärisemässä pennulle jos vain olisin antanut. Tämän tiesin jo etukäteen koirani luonteen tuntien, joten pistin topin heti ensimmäisellä kertaa kun narttu syyttä suotta alkoi pentua komennella, ja ankaralla kädellä sen tein. Valvoin koko pentuajan tarkoin ettei narttu päässyt alistamaan ja kurittamaan pentua, joka muutenkin oli kovin pehmeäluontoinen ja kiltti. Koirani ymmärsi tuotapikaa, mitkä ovat pelisäännöt, eli pentu on hyväksyttävä mukisematta ja minä määrään perheessä milloin pentu tarvitsee kurinpalautuksen, ei hän. Nyt pian kuusivuotiaana, varsinkin juoksuaikana saattaa nuorempi narttu kokeilla murista tavaroidensa päältä vanhemmalle ja silloin olisi usein rähäkkä valmis, mutta koirat eivät yleensä uskalla käydä toistensa kimppuun, koska tietävät etten sellaista hyväksy. Myös nuoremmalle olen tehnyt selväksi, ettei se saa ärhennellä vanhemmalle ja yhteiselo säilyy leppoisana ja ärinöitä yleensä syntyy ani harvoin. Koirien pinna saattaa kiristyä, jos ollaan oltu pitkään ahtaissa tiloissa ja liikuttu vähän eli ne eivät ole päässet purkamaan energiaa luonnollisella tavalla. Näin saattaa käydä esim. matkoilla ollessa. Kerran olimme junassa ja koirat istuivat viereisellä penkillä kiltisti keskenään. Annoin salaatinrippeitä purkista toiselle ja toinenkin työnsi siinä pienessä penkkitilassa sitten tyhmyyttään kuononsa kanssa kippoon. Koirat kävivät yllättäen toistensa kimppuun ja alkoi hirveä pöläkkä, ihmisparat olivat saada sydänhalvausen kun kaksi kiltinnäköistä pikkupuudeliä muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmassa pyöriväksi rähiseväksi karvakimpaleeksi ;-) No joo, paiskasin molemmat niskavillloista sitten takasin penkille ja rauhallinen matka jatkui...Opinpahan etten rupea koiria yhdestä kiposta syöttämään junanvaunussa ;-) johanna

[> [> [> Subject: Re: asian vierestä mutta, Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 21:47:57 10/05/02 Sat Author Host/IP: 80.186.13.174 >Minusta on hyvä, että tulee puhetta tästä, että >villkoirien ei saisi antaa tapella keskenään. Olen >nähnyt sellaistakin että useamman koiran joukkiossa >omistaja antaa sen vahvimman hyökätä kurittamaan ja >alistamaan alemmassa asemassa olevia lauman jäseniä >ihan päivittäin tyyliin, koirat selvitelkööt välit >keskenään. Tämä on mielestäni aivan järkyttävän >näköistä ja erittäin stressaavaa näille koirille >,jotka joutuvat hyökkäyksen ja alistamisen kohteeksi >yhtenään. Olen täysin samaa mieltä. Meilläkin jos antaisin yhden dominoivan koirani pitää päänsä, yhdelläkään muulla koiralla ei olisi asiaa olohuoneeseen tai ylipäätään paria metriä lähemmäs minua. Tällaisen hirmuvallan alla en halua muiden koirieni elävän. Haluan, että jokainen voi vapaasti oleskella missä huvittaa ja tehdä, mitä haluaa sääntöjemme puitteissa. Siksi olen tehnyt dominoivalle yksilölle täysin selväksi, että meillä kaikkien koirien tekemisistä vastaan minä, eikä hänen tarvitse niillä asioilla päätään vaivata. Voin toiminnallani tietysti "alentaa" tämän dominoivan koirani asemaa (ruokkia viimeiseksi jne.). Mutta miten tällä aiemmin esitetyllä pelkän palkitsemisen linjalla pystyisin tekemään tappelupukarille selväksi, että tappeleminen ei ole meillä sallittua? Sitäpaitsi aina koira keksii jotain epätoivottua tekemistä, joka tekeminen on mukavampaa kuin se omistajalta odotettavissa oleva palkinto toisenlaisesta tekemisestä. On ihan hyvä, että muut kirjoittajat ovat antaneet vinkkejä siitä, miten ylempää asemaansa voi käytöksellään vahvistaa. Mutta miksi ihmeessä en voi myös vain kieltää koiriani tekemästä jotain asioita. Kieltää ihan "perustelematta" vain siksi, että perheessä sattuu olemaan tietynlaiset säännöt. Tietysti sääntöjen tulee olla oikeudenmukaiset ja sellaiset, joista voidaan pitää kiinni. Joskus tuntuu, että tällä koirapsykologien kaikakaudella koiran kotitavoille opettamisesta tehdään jotenkin liian monimutkaiselta tuntuva juttu. > Koirani ymmärsi tuotapikaa, mitkä ovat >pelisäännöt, eli pentu on hyväksyttävä mukisematta ja >minä määrään perheessä milloin pentu tarvitsee >kurinpalautuksen, ei hän. Niinpä. Villakoira oppii tällaisetkin asiat todella helposti. Sitäpaitsi koira yleensä rakastaa sellaista ihmistä, jota se myös kunnioittaa. Opiskeluaikoina trimmasin jonkin verran villakoira. Näiden koirien omistajat ihmettelivät monesti sitä, kuinka mielellään koirat luokseni trimmattavaksi tulivat. Uskon sen johtuneen siitä, että jotkut koirat kertakaikkiaan nauttivat siitä, että joku kerrankin päätti niiden puolesta, kuinka tuli käyttäytyä. Edellisellä halusin sanoa, että mielestäni koiralle tulee asettaa turvalliset ja oikeudenmukaiset rajat, joista sitten pidetään myös kiinni. Tottakai koiralla tulee myös olla hauskaa: ulkoilua, hellittelyä, luita järsittävänä ja vaikkapa omistajan kanssa mukavia hetkiä harrastusten parissa. Pirkko

[> [> [> [> Subject: Re: asian vierestä mutta, Author: Hanna Natunen [ Edit | View ] Date Posted: 22:51:41 10/05/02 Sat Author Host/IP: 212.246.17.130 >>Minusta on hyvä, että tulee puhetta tästä, että >>villkoirien ei saisi antaa tapella keskenään. Olen >>nähnyt sellaistakin että useamman koiran joukkiossa >>omistaja antaa sen vahvimman hyökätä kurittamaan ja >>alistamaan alemmassa asemassa olevia lauman jäseniä >>ihan päivittäin tyyliin, koirat selvitelkööt välit >>keskenään. Tämä on mielestäni aivan järkyttävän >>näköistä ja erittäin stressaavaa näille koirille >>,jotka joutuvat hyökkäyksen ja alistamisen kohteeksi >>yhtenään. > >Olen täysin samaa mieltä. Meilläkin jos antaisin yhden >dominoivan koirani pitää päänsä, yhdelläkään muulla >koiralla ei olisi asiaa olohuoneeseen tai ylipäätään >paria metriä lähemmäs minua. Tällaisen hirmuvallan >alla en halua muiden koirieni elävän. Haluan, että >jokainen voi vapaasti oleskella missä huvittaa ja >tehdä, mitä haluaa sääntöjemme puitteissa. Siksi olen >tehnyt dominoivalle yksilölle täysin selväksi, että >meillä kaikkien koirien tekemisistä vastaan minä, eikä >hänen tarvitse niillä asioilla päätään vaivata. > >Voin toiminnallani tietysti "alentaa" tämän dominoivan >koirani asemaa (ruokkia viimeiseksi jne.). Mutta miten >tällä aiemmin esitetyllä pelkän palkitsemisen linjalla >pystyisin tekemään tappelupukarille selväksi, että >tappeleminen ei ole meillä sallittua? Sitäpaitsi aina >koira keksii jotain epätoivottua tekemistä, joka >tekeminen on mukavampaa kuin se omistajalta >odotettavissa oleva palkinto toisenlaisesta >tekemisestä. > >On ihan hyvä, että muut kirjoittajat ovat antaneet >vinkkejä siitä, miten ylempää asemaansa voi >käytöksellään vahvistaa. Mutta miksi ihmeessä en voi >myös vain kieltää koiriani tekemästä jotain asioita. >Kieltää ihan "perustelematta" vain siksi, että >perheessä sattuu olemaan tietynlaiset säännöt. >Tietysti sääntöjen tulee olla oikeudenmukaiset ja >sellaiset, joista voidaan pitää kiinni. Joskus tuntuu, >että tällä koirapsykologien kaikakaudella koiran >kotitavoille opettamisesta tehdään jotenkin liian >monimutkaiselta tuntuva juttu. > >> Koirani ymmärsi tuotapikaa, mitkä ovat >>pelisäännöt, eli pentu on hyväksyttävä mukisematta ja >>minä määrään perheessä milloin pentu tarvitsee >>kurinpalautuksen, ei hän. > >Niinpä. Villakoira oppii tällaisetkin asiat todella >helposti. Sitäpaitsi koira yleensä rakastaa sellaista >ihmistä, jota se myös kunnioittaa. Opiskeluaikoina >trimmasin jonkin verran villakoira. Näiden koirien >omistajat ihmettelivät monesti sitä, kuinka mielellään >koirat luokseni trimmattavaksi tulivat. Uskon sen >johtuneen siitä, että jotkut koirat kertakaikkiaan >nauttivat siitä, että joku kerrankin päätti niiden >puolesta, kuinka tuli käyttäytyä. > >Edellisellä halusin sanoa, että mielestäni koiralle >tulee asettaa turvalliset ja oikeudenmukaiset rajat, >joista sitten pidetään myös kiinni. Tottakai koiralla >tulee myös olla hauskaa: ulkoilua, hellittelyä, luita >järsittävänä ja vaikkapa omistajan kanssa mukavia >hetkiä harrastusten parissa. > >Pirkko >> Minunkin koirani(ainut) oli aluksi omasta mielestäni hirveän dominoiva perheessämme. Sanoin aikaisemmin viestissäni, että lempeä toisto on meillä auttanut. Niin onkin, mutta olemme joutuneet puuttumaan esimerkiksi näykkimiseen "kunnon ottein". Joka kerta(ohje ystävältä) koiran pyrkiessä "puremaan" pentuna,työnsin sormellani mahdollisimman nopeasti alahuulen hampaan päälle. Joskus epeli vingahti, kunnes oppi.Mitä sitä kaunistelemaan. Koira teettää aluksi paljon työtä ja välillä häviää itseltäkin taju omasta asemasta. Mutta tuo on palkitsevaa, kuin mikä. Viisas koira oppii käsittämään "liikemiehen" tavoin miten kannattaa olla talossa, jotta "saalistajamamma" antaa taas hellyyttä ja herkkuja. Oma pieni kokemus vain.

[> [> [> [> [> Subject: Vielä enemmän asian vierestä: Pieni pyyntö kaikille. Re: asian vierestä mutta, Author: Reija Ahjokivi-Reen [ Edit | View ] Date Posted: 12:37:17 10/07/02 Mon Author Host/IP: 192.100.124.218 Miksi pitää lainata koko edellinen kirjoitus omaan viestiinsä? Kun sen edellisen kuitenkin näkee tuosta viestiketjusta? On erittäin tylsää selata naita massivilainauksia, joihin on sitten vastattu muutamalla sanalla. Siis lainatkaa mieluimmin vaikka se olennainen, mihin haluatte kommentoida. Älkää koko kirjoitusta. Reija

[> [> [> [> [> [> Subject: Käytännön vinkki Author: Ritva Sjölund [ Edit | View ] Date Posted: 14:38:01 10/07/02 Mon Author Host/IP: 193.94.244.196 Ne edelliset lainausmerkeissä olevat viestit pitää poistaa vastauslaatikostaikosta eli ensin maalataan ne ja sitten poistetaan.

[> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Reeta Häkkinen [ Edit | View ] Date Posted: 23:09:05 10/03/02 Thu Author Host/IP: 128.214.205.25 Meidän keskariuroksemme on hyvin dominoiva. Se aloitti isotteluyritykset reilun vuoden ikäisenä ja vielä lähes 6-vuotiaanakin joskus sille pitää näyttää, kuka oikeasti on pomo, vaikka meillä ollaankin arvojärjestyksestä tiukkoja. Meidän tapauksessamme hyvä keino osoittaa ylempää asemaansa on esim. rapsutella koiraa mahasta silloin, kun tulee kotiin ja koira alistuu innoissaan ja menee selälleen. Myös temppujen teettäminen on siinä mielessä hyvä, että temppuja tehdessään koira alistuu siihen, mitä ihminen vaatii. Muutenkin koiralta kannattaa vaatia alistumista ja osoittaa ylempää asemaansa usein, jos koira on taipuvainen isotteluun. Keinoja arvojärjestyksen näyttämiseen on koiralaumassa paljon: ylempi syö ruokansa ensin, ylempi päättää, milloin leikki alkaa ja loppuu, ylempi kulkee edellä ja päättää, minne mennään, alempi väistää ylempää esim. sohvalla tai sängyssä, jos koira siellä saa olla jne. Vaatimukset on myös saatava perille asti, villis on sen verran viisas, että oppii pian, jos sen ei aina tarvitse jonkun käskyjä noudattaa. Lisäksi meidän koiramme on itsenäinen eikä juuri hellittelyistä useimmiten välitä, vaan saattaa jopa alkaa kuvitella itsestään liikoja, jos sitä paljon silitellään ja hellitellään. Ainakin meidän jässikkäämme selkeä arvojärjestyksen pitäminen joka tilanteessa on auttanut. Toki koirat voivat olla hyvin erilaisia luonteeltaan ja jotkut ottavat paljon helpommin alimmaisen roolin eivätkä ehkä ikinä muuhun pyrikään, mutta eivät kaikki villiksetkään ole herttaisia sylivauvoja. Joka tapauksessa, joskus tuntuu siltä, että koiraa on paljon helpompi kouluttaa kuin sen kanssa kamppailevaa ihmistä... Reeta

[> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Ritva Sjölund [ Edit | View ] Date Posted: 10:39:47 10/07/02 Mon Author Host/IP: 193.94.244.196 Minun arvaukseni olisi, että koira todellakin yrittää komennella poikaasi leikkimään. Onhan mm. tietynlainen leikkiinkutsumishaukkukin olemassa. Pojan itsensä pitää tietysti selvittää tilanne. Erääksi parhaimmaksi kurinpalautuskeinoksi olen havainnut jäähylle panon. Eli koiraa vain pannasta tai niskavilloista kiinni ja ulko-oven taakse hetkeksi jäähtymään (edellyttäen tietysti, että koira on jonkinlaisen narun päässä kiinni). Uskomattoman tehokasta! Meille urospuolinen koirani tuli 15 kk:n ikäisenä ja olin aluksi todella ihmeessä sen kanssa, kun minulla ei ollut sitä ennen minkäänlaista koiraa ollut. Yritin siis ymmärtää sen käyttäytymistä ja elekieltä ja kävin hakemaan apua koirakirjallisuudesta. Mainitsen tässä esim. Erkki Pulliaisen "Koira kotona ja luonnossa" ja norjalaisen Turid Rugaasin "Rauhoittavat signaalit" ihan vaan jouluhjavinkkeinä. Aluksi olin ihan helisemässä kun dominoivan sorttinen urokseni komenteli minua alvariinsa lenkille, mutta nykyisin se on jo tottunut rauhassa odottelemaan emäntäänsä, joka lähtee sitten kuin joutuu. Kuvaavaa tälle alkuajalle oli mm. se, että kun koiruus meni leikkiinkutsuasentoon, niin luulin sen valmistautuvan hyökkäykseen, jonka kerron tässä vain kaiken kansan huvittamiseksi. Pirkko Ranta-aho puolestaan auttoi minua tällä palstalla alkuun näissä ruokinta-asioissa kun en aluksi saanut saanut sitä syömään muuta kuin nakkeja ja karjalanpiirakoita. Sen leikkimisen kanssa meillä vain on käynyt niin, että kun yritän heitellä palloa pojalle, niin vähän ajan kuluttua se menee ja piilottaa pallon ja viestittää, että nyt emäntä-kulta se leikkiminen loppui tältä erää.

[> [> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 14:23:46 10/07/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 > Kuvaavaa tälle alkuajalle oli mm. se, >että kun koiruus meni leikkiinkutsuasentoon, niin >luulin sen valmistautuvan hyökkäykseen, Tässä tuli esiin tärkeä asia. On varmistuttava ensin siitä, mitä koira käytöksellään tarkoittaa ennen kuin esim. rankaisuiden tielle lähdetään. Toisaalta vaikka näykkiminen olisi koiralta vain leikkiinkutsua (tai komentamista), sellainenkin näykkiminen on voitava kieltää. Sen sijaan villakoiralle hyppiminen on mielestäni niin luontaista, että en ole omilta koiriltani hyppimistä kieltänyt. Omat isovillakoirani hyppivät ja juoksevat riemuissaan pitkin kämppää, kun meille tulee vieraita. Pirkk

[> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Maarit Lintala [ Edit | View ] Date Posted: 13:17:20 10/07/02 Mon Author Host/IP: 130.232.104.197 Meillä on 7 kuukauden vanhan kääpiöuroksen kanssa juuri sama ongelma, kohteena on vain avomieheni. Eli kun hän tulee sisälle alkaa armoton haukkuminen ja hyppiminen. Toruminen vain kiihdyttää sitä ja eristäminen tai niskasta kiinni ottaminen ei onnistu, koska eihän sitä kiinni saa. Eli neuvot on kyllä tarpeen minullekin

[> [> Subject: Re: neuvoja kaivataan! Author: Maria Halonen [ Edit | View ] Date Posted: 17:12:56 10/07/02 Mon Author Host/IP: 195.148.128.23 Minulla on nyt jo 8 vuoden ikäinen keskikokoinen uros, joka ensimmäiset pari vuotta oli kaikkien perheenjäsenten kotiin tulosta niin innoissaan että unohti jopa pidätellä. Hyppimistä ja roiskeita seurasi yleinen riehuminen ja repiminen. Tilannetta oli vaikea rauhoittaa, tuntui, että koira kävi vielä suuremmilla kierroksilla jos sitä piti kiinni ja yritti estää jouksemasta yms. En osaa varmaksi sanoa, mikä pahiman tilanteen laukaisi, Roope juoksee vieläkin innoissaan vastaan ja haukkuu tervehdykset, mutta jo vuosia sitä on pyydetty tuomaan joku 'lahja' (pallo/nalle tms.). Roope tuo pyydetyn esineen, sitä heitetään ehkä yksi kerta, jos sitäkään, ja koira unohtuu puuhailemaan omiaan oman lelunsa kanssa. (Klassinen harhautus - en tiedä onko se vain ongelman siirtoa vai soveltavaa nokkeluutta, ainakin se toimii!) Huomaamatta meille ei koskaan pääse, ja jonkun näköinen tervehdys on aina luvassa, joskus Roope käy vetämässä pari kierrosta täysillä yksin talon ympäri ihan vaan päästelläkseen pahinpia höyryjä kun on niin innoissaan. Silloin tällöin vieläkin haluaisi repiä hanskat tms. kädestä, mutta uskoo kun sitä kieltää ensimmäisen kerran. Laukut tarkastaisi kuin tullimies jos vaan saisi luvan.

[> Subject: väkivallan käytöstä Author: Annikki Verkkoniemi [ Edit | View ] Date Posted: 14:48:18 10/07/02 Mon Author Host/IP: 194.89.205.29 Palaan vielä tähän asiaan, on hyvä että palstalla keskustellaan "koirapsykologiasta" ja kyseenalaistetaan vanhoja konsteja. Ei mielestäni ole mitään syytä mollata tämänkin tieteenalan uusinta tietoa, joskus kun käy niin, että uusi konsti on parempi kuin pussillinen vanhoja. Väkivallasta koirien kasvatuksessa on olemassa kaksi mielipidettä, toisten mielestä sitä tarvitaan jossain määrin, toiset uskovat, että fyysinen rankaiseminen voi johtaa vain epätoivottuihin tuloksiin. Myönnän kyllä sen, että pakotteet, kuten kiinni pitäminen trimmatessa, hoitopöydältä pois pääsyn rajoittaminen jne. ovat varsinkin villakoiralle usein tarpeen, koska ihmisten tavoitteet turkin hoidolle ovat niin korkealla. Koiralle itselleen riittäisi varmaan vaatimattomampikin turkin kunto tai pituus, mutta kun niiden ei anneta valita... Mitä koskee rankaisemista toisen perheenjäsenen taholta, koira voi tietenkin oppia, että esim. lapsen käden pureminen on "pomon" mielestä epätoivottua, mutta yhtä hyvin se voi yhdistää rankaisemisen johonkin muuhun tai olla yhdistämättä mihinkään, jolloin se vain menettää luottamustaan perheen päähän nähden. Kun pentu käyttäytyy aikuisen koiran mielestä sopimattomasti (emon), aikuisen reaktio on yleensä vain lyhyt murahdus, jonka jälkeen se jo nuolee lohduttaen. Väkivaltainen palaute tässä tapauksessa voi johtaa ns. tappelutilanteeseen, jolloin koira haluaa tosissaan ottaa mittaa lapsesta. Siksi ylemmän aseman osoittaminen on helpompaa ja varmempaa tavallisten tottelevaisuusharjoitusten kautta, eivätkä ne myöskään horjuta koiran luottamusta siihen, että ihmiset ovat ystävällisiä olentoja. Myös aloitteiden tekeminen on tärkeää, lapsi päättää milloin rapsutetaan tai leikitään. Tämä toimii varmaan siinäkin tapauksessa, jos kyseessä on leikkiin kutsu, kuten tällä palstalla epäiltiin. Lapsesta tämä saattaa olla hauskaa puuhaa ja tehdä hyvää lapsen jakoiran väliselle suhteelle, jos aikuinen jaksaa nähdä vähän vaivaa tarjoillakseen idean innostavasti. Kannattaa varmaan yrittää, jos ongelman positiivinen ratkaiseminen on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa!

[> [> Subject: Re: väkivallan käytöstä Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 15:04:04 10/07/02 Mon Author Host/IP: 193.10.232.42 >Kun pentu käyttäytyy aikuisen koiran mielestä sopimattomasti (emon), aikuisen reaktio on yleensä vain >lyhyt murahdus, jonka jälkeen se jo nuolee lohduttaen. Tällaisesta komentamisesta ei ole aina kyse, kun puhutaan aikuisesta koirasta. Seurasin koirani pentujen hoitoa ja silloin se komensi pentujaan asiallisen koiraemon tavoin. Jos pennut purivat sitä innoissaan liikaa se otti varoen pennun pään suuhunsa hiljaa muristen ja pentu rauhoittui. Koskaan se ei komentanut ärisemällä tai alistanut pentujaan. Vieraisiin pentuihin koirani kuitenkin suhtautisi avoimen vihamielisesti, jos en tekisi sille selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. Olen nähnyt vastaavaa käyttäytymistä villakoirilla muuallakin. Perheeseen tullutta pentua saattaa aikuinen koira kurittaa/alistaa niin ankarasti, että pentu huutaa ja se mielestäni ehdottomasti olisi koiralta kiellettävä heti ensimmäiseen kertaan! Se ei ole luonnossa tavattavaa koiran käyttäytymistä ja johtunee siitä, että nämä luonnon sukulaiset elelevät perhelaumoissa eikä laumaan yllättäen ilmesty kuin salama kirkkaalta taivaalta uusia jäseniä vaan pennut kasvavat lauman osana alfaparille. Koiraa saattaa ärsyttää yllättävä perheenjäsenen ilmestyminen ja on myös muistettava, että nämä kotikoirien perhelaumat ovat jo rakenteeltaan erilaisia kuin luonnossa olisi, mikä edelleen aiheuttaa sen että lauman pään on otettava suuri vastuu siitä missä rajoissa tämä lauma toimii.

[> [> Subject: Re: väkivallan käytöstä Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 15:31:10 10/07/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 > Koiralle itselleen riittäisi varmaan >vaatimattomampikin turkin kunto tai pituus, mutta kun >niiden ei anneta valita... Jos koiran annettaisiin itse valita usea valitsisi varmaankin aluksi sen totaalihoitamattomuuden, jossa ei edes välttämättömimpiä hoitotoimenpiteitä tehtäisi. Ja sellainen hoitomattomuus on villakoiran kohdalla jo ihan eläinsuojelullinen kysymys. > >Mitä koskee rankaisemista toisen perheenjäsenen >taholta, koira voi tietenkin oppia, että esim. lapsen >käden pureminen on "pomon" mielestä epätoivottua, >mutta yhtä hyvin se voi yhdistää rankaisemisen >johonkin muuhun tai olla yhdistämättä mihinkään, >jolloin se vain menettää luottamustaan perheen päähän >nähden. Olet ihan oikeassa siinä, että on varmistauduttava siitä, että koira tietää, mistä sitä kielletään. > >Kun pentu käyttäytyy aikuisen koiran mielestä >sopimattomasti (emon), aikuisen reaktio on yleensä >vain lyhyt murahdus, jonka jälkeen se jo nuolee >lohduttaen. Emo kyllä pitää myös huolen siitä, että saa tahtonsa läpi. Pentua kielletään tosiaan lyhyesti, mutta myös tehokkaasti. Ihan asian ja pennun edellyttämällä tavalla. > >Väkivaltainen palaute tässä tapauksessa voi johtaa ns. >tappelutilanteeseen, jolloin koira haluaa tosissaan >ottaa mittaa lapsesta Ei tässä tietenkään mistään koiran pieksemisestä ole kyse. Huonosti saattaa päättyä myös tilanne, jossa lapsi alkaa opettaa dominoivalle koiralle esim. maahanmenoa. Parasta olisikin, jos koiralle olisi pennusta lähtien tehty johtajuuskysymykset selväksi. Tämä onnistuu villakoiran kohdalla luonnollisesti oikein hyvin esim. niissä trimmaustilanteissa. . Siksi ylemmän aseman >osoittaminen on helpompaa ja varmempaa tavallisten >tottelevaisuusharjoitusten kautta, Miten siis sovellat tätä esim. siihen, kun koiraa tarvitsee kieltää tappelemasta muiden koirien kanssa, tai puremasta postinkantajaa tmv? Pirkko

[> [> Subject: Re: väkivallan käytöstä Author: Annikki Verkkoniemi [ Edit | View ] Date Posted: 16:04:32 10/07/02 Mon Author Host/IP: 194.89.205.29 . Siksi ylemmän aseman >osoittaminen on helpompaa ja varmempaa tavallisten >tottelevaisuusharjoitusten kautta, Miten siis sovellat tätä esim. siihen, kun koiraa tarvitsee kieltää tappelemasta muiden koirien kanssa, tai puremasta postinkantajaa tmv? Ei aavistustakaan, kun ei ole onneksi tullut tälläista tilannetta vastaan! Omat koirani (2 kpl) eivät tappele, mitä nyt pomokoira joskus ärähtää nuoremmalleen. Mutta niin ne viisaammat sanovat kirjoissaan, että luonnevikaisia koiria ei ole kovinkaan paljon, usein on kysymys siitä, että koiran käyttäytymistä ei ymmärretä ja siksi ei osata puuttua itse reaktion aiheuttajaan, vaan yritetään hoitaa reaktioita, mistä ei useinkaan ole apua. Asia on varmaan mutkikkaampi useamman koiran laumassa, mutta tässähän oli kyse lapsen ja koiran välisestä suhteesta, missä "houkuttelemalla alistaminen" ei varmaankaan ole haitaksi.

[> [> [> Subject: Re: väkivallan käytöstä Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 17:38:00 10/07/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 Kirjoitit: >. Siksi ylemmän aseman >>osoittaminen on helpompaa ja varmempaa tavallisten >>tottelevaisuusharjoitusten kautta, Kysyin: > >Miten siis sovellat tätä esim. siihen, kun koiraa >tarvitsee kieltää tappelemasta muiden koirien kanssa, >tai puremasta postinkantajaa tmv? Johon vastasit: > >Ei aavistustakaan, kun ei ole onneksi tullut tälläista >tilannetta vastaan! Omat koirani (2 kpl) eivät >tappele, mitä nyt pomokoira joskus ärähtää >nuoremmalleen. Eivät varmaankaan tappele, koska nuorempi koirasi on vasta vuoden vanha. Ja jos pentusi omistamaani puolisiskoonsa tulee niin tappeluita ei perheessänne tulekaan olemaan. >Mutta niin ne viisaammat sanovat >kirjoissaan, että luonnevikaisia koiria ei ole >kovinkaan paljon, usein on kysymys siitä, että koiran >käyttäytymistä ei ymmärretä ja siksi ei osata puuttua >itse reaktion aiheuttajaan, vaan yritetään hoitaa >reaktioita, mistä ei useinkaan ole apua. Aina reaktion aiheuttajan tuntemisesta ei ole juurikaan hyötyä. Muistan esim. tilanteen, jossa minulla oli kaksi isovillakoiraurosta ja perheeseeni tuli myös narttu. Kun nartulla oli ensimmäinen juoksi urokseni ottivat tujusti yhteen. Istuin yhden illan olohuoneeni lattialla toinen uros toisella ja toinen toisella puolellani ja vakuutin niille, että meidän perheessä ei tapella. Ei edes juoksuaikaisista nartuista. Eikä sen jälkeen tapeltukaan. Meillä tappelut on estetty yksinkertaisesti sillä, että olen tehnyt koirilleni selväksi, ettei sellainen käytös meillä ole sallittua. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa tai aikaavievempää keinoa. > >Asia on varmaan mutkikkaampi useamman koiran laumassa, >mutta tässähän oli kyse lapsen ja koiran välisestä >suhteesta, missä "houkuttelemalla alistaminen" ei >varmaankaan ole haitaksi. Ei varmaankaa. Toivotaan, että neuvosi auttavat. Omassa laumassani suhtaudun vain ihan pragmaattisesti näihin kysymyksiin. Jos en halua, että koirani jotain tekevät, kiellän sellaisen käytöksen. Tosin meillä ei johtajuusongelmia ole. Pirkko

[> [> [> [> Subject: Pieniä lisäselvityksiä Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 19:25:01 10/07/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 Kirjoitin tuon aiemman viestin hieman kiireessä. Siksi tässä vielä muutama kommentti (vaikka mielipiteeni on varmaan tullut selväksi jo sellaisille, jotka ovat aiemmat kirjoitukseni tästä aiheesta lukeneet). Kirjoitin: > Jos en halua, että koirani jotain >tekevät, kiellän sellaisen käytöksen. Mutta kiellän ainoastaan sellaisia asioita, joiden noudattamista saataan myös valvoa ja tällaisia ehdottomasti kiellettyjä asioita on meidän huushollissa hyvin vähän (esim. se tappelu ja että trimmauksessa ei saa rimpuilla). Pidän erittäin hyvänä monia täällä palstalla esitettyjä vinkkejä, joiden avulla koiran kanssa on mukavampi elää. Esim. sitä, että koiralle antaa jonkun lelun tai vastaavan suuhun, kun tulee kotiin. Näin hyppimistä ja kiihtynyttä käytöstä voi vähentää.