Author:
Päivi Reinikainen
[ Edit | View ]
|
Date Posted: 09:28:33 03/26/03 Wed
Author Host/IP: 193.208.78.2
Minulla heräsi semmoinen ajatus, että kuinka paljon ihan oikeat metsämiehet ovat alunperinkään kiinnittäneet huomiota takkuihin? Olen nähnyt paljon metsästyskoiria, jotka asuvat pihan perällä häkissä koko elämänsä. Kovimmilla pakkasilla ne otetaan eteiseen, jotta eivät sotkisi sisällä paikkoja, mutta muuten pysykööt aitauksessaan. Ovatkohan esim.1800-1900 luvun vaihteen metsämiehet tuhlanneet aikaansa villakoiriensa turkkien hoitoon? Voisin kuvitella heidän leikelleen leijonaturkkia lyhyemmäksi siksi, että koiralla olisi kevyempi uida, mutta muunlainen harjaaminen/kampaaminen tuntuu aika oudolta ajatukselta. Vasinkin kun pelkästään ihmistenkin hygienia on siihen aikaan ollut pikkuisen erilaista kuin tänä päivänä.
Mustan näyttelyissä käymättömän täydessä leijonaturkissa olevan kääpiön omistajana, minun on vähän vaikeata ottaa kantaa kuran aiheuttamiin väriharmeihin. Sen vaan olen huomannut, että neljän koiran taloudessa villikseni tuo ehdottomasti vähiten kuraa sisälle ja eteisessä koiriani kuivatessa, on sen pyyhe aina kaikkein kuivin ja siistein. Eikös villiksen turkin kuuluisikin olla vettä ja kuraa hylkivä? Ylivoimaisesti suurin kuraimuri on neljä kuukautta vanha puuterihuisku kiinalaiseni, mutta hyvää kakkossijaa pitää iso lyhytkarvainen sekarotuiseni, joka kävellessään tulee kuraiseksi melkein selkäänsä myöten.
Ai niin, villakoirani nimi muuten on Rapa-Ripa.
terv. Päivi
|