Create a New Forum Admin Login Member Login Contribute to Voyager Search VoyForums Help Desk VoyForums Exchange VoyForums Directory/Categories VoyForums Homepage VoyForums News FAQ - Frequently Asked Questions

[ Show ]

Support VoyForums

[ Shrink ]

VoyForums Announcement: Programming and providing support for this service has been a labor of love since 1997. We are one of the few services online who values our users' privacy, and have never sold your information. We have even fought hard to defend your privacy in legal cases; however, we've done it with almost no financial support -- paying out of pocket to continue providing the service. Due to the issues imposed on us by advertisers, we also stopped hosting most ads on the forums many years ago. We hope you appreciate our efforts.

Show your support by donating any amount. (Note: We are still technically a for-profit company, so your contribution is not tax-deductible.) PayPal Acct: Feedback:

Donate to VoyForums (PayPal):

[ Login ] [ Main index ] [ Search | Check update time | Archives: 1, 2, 3, 4, 5, [6] ]

Subject: Re: totta vai tarua? Author: salome seppänen [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ] Date Posted: 21:40:22 09/27/02 Fri Author Host/IP: 194.251.240.106 In reply to: Pirkko Ranta-aho 's message, "Re: totta vai tarua?" on 19:04:05 09/27/02 Fri >>kuulleen että isovillakoirat olisivat olleet >>poliisikoirina ranskassa. > >Minäkin olen kuullut, että isovillakoiraa olisi >käytetty jossain Euroopassa poliisikoirana. En tiedä, >olisiko ollut kyse useammasta kuin yhdestä >isovillakoirasta. > >Isovillakoiran historiasta ja käyttökohteista löydät >tietoa kohteesta: > >http://www.poodlehistory.org/ > >>ps:yksi ystäväni oli lukenut jonkun koirien käytös ja >>elekieli kirjan jossa oli luoteltu suosituin rotu ym: >>vartiovista roduista valkoinen isovillakoira oli >>3.kertoi minulle kun ei meinannut uskoa silmiään.meni >>doppereitten ja sakemannienkin ohi. > >hmm olisi mielenkiintoista tietää, mihin tällainen >päätelmä perustuu ja miksi nimenomaan valkoinen >isovillakoira olisi erityisen vartioiva. > >Totta tosin on, että jo edesmenneen >isovillakoirakasvattajan (Wycliffe) mukaan >isovillakoira on vartioiva koira ja hänen mukaansa >sopivasti opetettuna isovillakoiran voisi opettaa >vartioimaan jopa henkensä kaupalla. Keskimäärin 50% >lähes jokaisen isovillakoiran perimästä pohjautuu >Wycliffe-koiriin. > >Pirkko ei se kai ole väriin sidottu tuo ominaisuus? olisihan se aika ihmeellistä.ihmettelin sitä itsekin jälkeenpäin.luonteen isoissa nyt ymmärrän kun itselläni on isovillakoira tai mun oman koiran luonteen piti sanoman jokainen koirahan on yksilö ei pidä yleistää.minulla on itsepäinen pidättyväinen paljon työtä vaativa uros rakas villis minusta tietenkin maailman paras.tuntuu mitä enemmän joudun sen kanssa kamppailemaan sen rakkaampi.huom:mulla on kaksi aikuista koiraa kotona tällä heetkellä ja molempia sukupuolia löytyy mutta vain yksi villis.ongelmia ei ole terveisin salome [ Next Thread | Previous Thread | Next Message | Previous Message ]

Replies:

[> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 22:04:39 09/27/02 Fri Author Host/IP: 80.186.13.174 >minulla on itsepäinen pidättyväinen >paljon työtä vaativa uros Suurin osa omista isovillakoiristani ovat olleet erittäin avoimia eivätkä ollenkaan itsepäisiä. En ole joutunut niiden kanssa "kamppailemaan" vaan on usein tuntunut siltä, että koirani ovat oppineet asioita lähes itsestään. Minullakin on ollut sekä uroksia ja narttuja. Pirkko

[> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Tuula Koponen [ Edit | View ] Date Posted: 12:45:29 09/30/02 Mon Author Host/IP: 194.251.240.106 >>minulla on itsepäinen pidättyväinen >>paljon työtä vaativa uros > >Suurin osa omista isovillakoiristani ovat olleet >erittäin avoimia eivätkä ollenkaan itsepäisiä. En ole >joutunut niiden kanssa "kamppailemaan" vaan on usein >tuntunut siltä, että koirani ovat oppineet asioita >lähes itsestään. Minullakin on ollut sekä uroksia ja >narttuja. Ehkä tämä "ei itsepäisyys" johtuukin siitä, että koirien kanssa ei harrasteta ja liikuta niin paljon, kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään. Kuinka monta puhelinsoittoa olenkaan saanut juuri isovillakoiran omistajilta, että heidän koiransa ei anna ottaa kiinni ja pomottaa, mitä tehdä. Näiden koirien kanssa liikutaan ja näytetään maailmaan lenkkeillen ilman, että käydään näyttelyissä. Päästetään irti mahdollisesti lenkillä ja ei saadakaan kiinni remmiin. Voi kuinka yleistä tämä onkaan isojen nuoruudessa, puhelinsoittojen perusteella. En väitä, etteivätkö pienemmät ole itsepäisiä myös, mutta isojen tavaramerkki on jääräpäisyys ja oveluus varsinkin siinä vuoden ikäisenä tai ehkä en ole vain osannut kasvattaa isojani oikein. Mielipiteitä on yhtä monta, kun on puhujaa. Tuula & iso Manna, itse jääräpäisyys iso Siida, luonnetestin perusteella lyhytkarvainen mamman tyttö ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua > >Pirkko

[> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 14:36:27 09/30/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 >isojen >tavaramerkki on jääräpäisyys ja oveluus varsinkin >siinä vuoden ikäisenä tai ehkä en ole vain osannut >kasvattaa isojani oikein. Olen monesti aiemminkin ajatellut, että meillä on ollut kokemusta hyvin erilaisista isovillakoirista. Yhdenkään oman isovillakoirani "tavaramerkki" ei ole ollut "jääräpäisyys" tai "oveluus". Aivan tavallinen kotikasvatus on omilleni opetukseksi riittänyt ja niistä on tullut mitä mainioipia kumppaneita. Miten koiriesi jääräpäisyys ja itsepäisyys tuli esiin luonnetestissä? Pirkko

[> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Tuula Koponen [ Edit | View ] Date Posted: 12:21:59 10/01/02 Tue Author Host/IP: 194.251.240.106 >>isojen >>tavaramerkki on jääräpäisyys ja oveluus varsinkin >>siinä vuoden ikäisenä tai ehkä en ole vain osannut >>kasvattaa isojani oikein. > >Olen monesti aiemminkin ajatellut, että meillä on >ollut kokemusta hyvin erilaisista isovillakoirista. >Yhdenkään oman isovillakoirani "tavaramerkki" ei ole >ollut "jääräpäisyys" tai "oveluus". Aivan tavallinen >kotikasvatus on omilleni opetukseksi riittänyt ja >niistä on tullut mitä mainioipia kumppaneita. Kotiopetushan onkin se kaiken a ja o, mutta minä kun olen riekkunut ties missä tapahtumissa koirieni kanssa ja minulla on lauma, joka toimii yhdessä ja yleensä yhdessä lähdetään esim. agilitykisoihin, jossa kilpailee useampikin koirani mahdollisesti samana päivänä, niin omapahan on vikani, jos en saa uutta isoapentuani toimimaan kuin tavallinen kotikoira. Pentu on mukana sivistymässä ja liikkuu lauman mukana ja ottaa esimerkkiä vanhemmista. Mutta en ole ainut, joka ei ole saanut isoa toimimaan kunniallisesti elämänsä ensi taipaleilla. Nyt viisastuttua isojen luonteesta, niin eipä ole Siida vielä kertaakaan yrittänyt ns. pomottaa meikäläistä missään tilanteessa ja nyt ollessamme tauolla kaikesta toiminnasta, paitsi raunioilta ja hakumetsästä, niin yritän luoda vielä parempaa suhdetta treenaamalla kahdestaan rauhallisesti ja pikkuhiljaa ja viettämällä enemmän aikaa pelkästään Siidan kanssa. > >Miten koiriesi jääräpäisyys ja itsepäisyys tuli esiin >luonnetestissä? > Luonnetestiinhän ei saa osallistua alle kaksivuotias koira, joten jo aikuisemmaksi ja oppivaisemmaksi kerenneenä ne eivät osoita minkäänlaista merkkiä ns. pomottamisesta ja oveluudesta luonnestestissä, koska minä en voi vaikuttaa tulokseen. Koira ei saa olla myös yli 7 vuotias osallistuakseen kyseiseen testiin. Testi on niin rankka tietyn luontoisille koirille, että jos se tehtäisiin liian nuorelle, niin saattaa syntyä ikuinen lukko, jota sitten yritetään aukaista eri koiraneuvoloissa. Tuomarien on yritettävä laukaista testattu tilanne parhaimmalla katsomallaan tavalla, ettei tapahtuisi mitään parantumatonta. Luonnetestihän on järjestetty tilanne, jossa koiraa testataan. Ei siellä testata koiran ja ohjaajan suhdetta, vaan pelkkää koiraa eri tilanteissa. Omistaja on henkisenä tukena remmin päässä aivan hiljaa. Tuomarin käskystä puhutaan/kehutaan koiraa. Joten minä en voi vaikuttaa testin tulokseen. T: mammantyttö Siida (luonnetestin tuomarien loppulausunto testin jälkeen)ja johon olen pyrkinyt, jotta agilityradalla meillä olisi saumaton yhteistyö ja perässä roikkuva emäntä Tuula >Pirkko

[> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 13:10:18 10/01/02 Tue Author Host/IP: 80.186.13.174 >Pentu on mukana sivistymässä ja liikkuu lauman mukana >ja ottaa esimerkkiä vanhemmista. Jos haluaa saada aikaan kunnon suhteen uuteen pentuun, mielestäni on erittäin tärkeää, että viettää riittävästi aikaa pennun kanssa nimenomaan kahdestaan. Pennun tulee kiinnittää huomionsa nimenomaan ihmiseen ja siihen mitä ihminen haluaa, eikä leimautua pääasiallisesti muihin koiriin, mikä on hyvin todennäköistä, jos pentu liikkuu pääasiallisesti muun lauman jatkona. >Mutta en ole ainut, joka ei ole saanut isoa toimimaan >kunniallisesti elämänsä ensi taipaleilla. Uskon kyllä, että sinulla on ollut vaikeusia omien isovillakoiriesi kanssa, kun niin kerran sanot. Ihmettelen vain sitä, että minulla ja monella muulla ei ole samanlaisia vaikeuksia ollut. Olisi mukavaa saada tietää, miksi asia näin on? Perheenjäsenenäni on kuitenkin ollut jo yhdeksän villakoiraa yli 30 vuoden ajan ja olen ollut paljon myös muiden villakoirien/villakoiranomistajien kanssa tekemisissä. > Nyt >viisastuttua isojen luonteesta, Siis mitä olet oppinut isovillakoirien luonteesta? Voisitko kuvata asiaa tarkemmin? Haluaisin todella ymmärtää, mistä kohdallanne on ollut kyse. Oveluudella ja jääräpäisyydellä kun voidaan tarkoittaa niin monia asioita. > niin eipä ole Siida >vielä kertaakaan yrittänyt ns. pomottaa meikäläistä >missään tilanteessa Yksikään isovillakoirani ei ole koskaan yrittänyt "pomottaa" minua. Jos tarkoitat pomottelulla sitä, että koira olisi yrittänyt ottaa vallan tmv. > niin >yritän luoda vielä parempaa suhdetta treenaamalla >kahdestaan rauhallisesti ja pikkuhiljaa ja viettämällä >enemmän aikaa pelkästään Siidan kanssa. Oikein hyvä idea! Kysyin: >>Miten koiriesi jääräpäisyys ja itsepäisyys tuli esiin >>luonnetestissä? Johon vastasit: > >Luonnetestiinhän ei saa osallistua alle kaksivuotias >koira, joten jo aikuisemmaksi ja oppivaisemmaksi >kerenneenä ne eivät osoita minkäänlaista merkkiä ns. >pomottamisesta ja oveluudesta luonnestestissä, koska >minä en voi vaikuttaa tulokseen. Siis tarkoitatko isovillakoiran "jääräpäisyydellä" sitä, että isovillakoiran olisi luonteeltaan dominoiva ihmisen suhteen? Ymmärsin "jääräpäisyydellä" sitä, että koira olisi samalla tavoin periksiantamaton kuin esim. terrierin voisi kuvitella olevan. Toisin sanoen, että koira olisi esim. jo häiritsevässä määrin taistelutahtoinen. Tai sitten jääräpäisyys saattaisi ilmetä niin, että koira on luonnetestitermein ilmaistuna erityisen "kova". Olen kyllä tutustunut luonnetestiin ja olisikin mukavaa tietää, millaisia arvioita koirasi luonnetestin eri osa-alueilta saivat. Luonnetestin tarkoituksena kun kuitenkin on mitata koiran koulutettavuutta keskiverto-ohjaajan kyvyin ja näin testistä saattaisi löytyä myös joitain selityksiä ongelmiinne. > >Luonnetestihän on järjestetty tilanne, jossa koiraa >testataan. Ei siellä testata koiran ja ohjaajan >suhdetta, Ei varsinaisesti, mutta testissä ohjaajan ja koiran suhde tulee kuitenkin usein esiin. Koira, jolla saattaa olla jotain ongelmia saattaa esim. toimia hyvinkin, jos omistajan ja koiran suhde on niin hyvä. Usein kokenut luonnetestituomari pystyy tällaisen näkemään. > minä en voi vaikuttaa testin tulokseen. Olen tästä toista mieltä. Mielestäni koiran aiemmat kokemukset ja suhde ohjaajaan vaikuttaa kyllä testitulokseen. Pirkko

[> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 18:40:38 10/01/02 Tue Author Host/IP: 193.10.232.42 Olisiko tuo (ihan villinä arvauksena) jääräpäisyys ja oveluus ihan normaalia nuoren koiran ilkamointia; eli koira peuhaa vaikkapa pitkin pientareita rallileikkiä purkaakseen energiaa. Jos omistajalla baritonin lahjoja taikka peräti spritterin piileviä kykyjä onkin itseppäinen ja ovela villakoira jo puoliksi keitetty;-) Minua on aina ihmetyttänyt miksi moni ottaa tuon koiran kouluttamisen niin kauhean vakavasti ja vika etsitään koirasta. Esimerkkinä erään henkilön spanieli joka toissapäivänä karkasi metsästysretkilleen ja siinä sitten viiden, kymmenen minuutin kuluttua ilmestyi takaisin kieli suusta roikkuen ja sai käskyn maahan sekä torumista. Mikähän hyöty tuostakin oli. Minä ongin viimekesänä taas järvestä pienen metsästäjäpuudelini joka rankkasateessa päätti lähteä lokkia päivällispöytään hakemaan. Ei olisi tullut mieleenkään torua tai syyttää sitä vaan se pääsi saunaan lämmittelemään ja herkkuja sai. Minusta oli tärkeintä että koira ymmärtää, että seikkailunkin jälkeen ollaan ystäviä ja mökille on mukava tulla muutenkin kuin pelkästään lintumetsälle! Missään tapauksessa se ei ole ovela tai jästipää vaikka ei epätoivoisia kutsujani kohden lähtenytkään uimaan. Onhan näillä kova metsästysvietti. En muutenkaan ole ikinä torunut koiria näiden metsästysretkien jälkeen vaan aina kehunut. Nyt olemme päässeet jo niin pitkälle, että ne jättävät suosiolla jahdin usein kesken ja palaavat luokseni. Ylipäätään lintujen pyynti on vähentynyt vuosien mittaan huomattavasti.

[> [> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 19:27:00 10/01/02 Tue Author Host/IP: 80.186.13.174 >Olisiko tuo (ihan villinä arvauksena) jääräpäisyys ja >oveluus ihan normaalia nuoren koiran ilkamointia; eli >koira peuhaa vaikkapa pitkin pientareita rallileikkiä >purkaakseen energiaa. Jos omistajalla baritonin >lahjoja taikka peräti spritterin piileviä kykyjä onkin >itseppäinen ja ovela villakoira jo puoliksi keitetty;-) Olet varmasti oikeassa. Näissä tilanteissa tulee pennun ja nuoren koiran kanssa olla tarkkana. Pennun/nuoren koiran ollessa irti on hyvä muistaa seuraavat klassiset ohjeet: -palkitse koira usein, kun se tulee luoksesi -kutsu koiraa vain silloin, mun olet melko varma, että koira tottelee - älä koskaan yritä ottaa koiraa kiinni jahtaamalla tai mene mukaan pennun jahtausleikkeihin - älä koskaan rankaise koiraa, kun se tulee luoksesi Jos villakoiraa rankaisee ilman, että se takuuvarmasti ymmärtää rankaisun syyn, tulee koirasta epäluuloinen ja epäluotettava. Villakoira menettää silloin luontaisen mielyttämisen halunsa. Sillä tavalla villakoira varmasti onkin "ovela". Onhan kyse erittäin älykkäästä rodusta. Kyselin tätä jääräpäisyys ja oveluusasiaa amerikkalaisilta ystäviltäni. Tässä erään harrastajan vastaus: ”Tyttöni ovat uudelleensijoitettuja koiria ja kaikki ovat olleet erittäin älykkäitä. Ne koirista, jotka ovat tulleet olosuhteista, jossa niistä on pidetty/rakastettu ovat olleet erittäin mielyttämisenhaluisia. Yksi koiristani eli kaksi ensimmäistä vuottaan käytännössä sidottuna takapihan puuhun. Tämän koiran kohdalla kesti 6 kuukautta ennen kuin se ”välitti” siitä olinko siihen tyytyväinen vai en. Nyt vuoden kuluttua koira vieläkin harkitsee asioita tyyliin: ”menisinkö omistajani luo, koska hän kutsui, vai menisinkö mieluummin omiin touhuihini (jahtaisin villakoirakaveriani, ottaisin nokoset tai ehkäpä juoksisin mieluummin sadettimen läpi jne.) Voin ymmärtää, jos joku haluaa kutsua tätä koiraa itsepäiseksi… Omasta mielestäni koiralla vaan kestää kauan ennen kuin se todella leimautuu minuun. Uskon, että tätä koiraa on ensin kutsuttu luokse ja sitten rangaistu. Tuntuu siltä, että koira pelkää kättä. Ensimmäisen kerran, kun heitin tälle koiralle kepin, se pakeni sängyn alle piiloon.” Toinen 20 vuotta isovillakoiria harrastanut Linda Youngmans kirjoitti: “Minulla on 20 vuoden kokemus isovillakoirasta, enkä ole koskaan tavannut isovillakoiraa, jota kutsuisin itsepäiseksi.” >Minua on aina ihmetyttänyt miksi moni ottaa tuon >koiran kouluttamisen niin kauhean vakavasti ja vika >etsitään koirasta. Samaa minäkin olen ihmetellyt. > Minusta oli >tärkeintä että koira ymmärtää, että seikkailunkin >jälkeen ollaan ystäviä ja mökille on mukava tulla >muutenkin kuin pelkästään lintumetsälle! Missään >tapauksessa se ei ole ovela tai jästipää vaikka ei >epätoivoisia kutsujani kohden lähtenytkään uimaan. >Onhan näillä kova metsästysvietti. Minäkin olen monesti ollut ihmeissäni joidenkin isovillakoirieni kanssa, joilla on ollut erittäin voimakas metsästysvietti. Pirkko

[> [> [> [> [> [> [> [> [> [> Subject: Eriväristen isovillakoirien luonteesta Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 20:29:46 10/02/02 Wed Author Host/IP: 80.186.13.174 Oma kokemukseni isovillakoirista rajoittuu lähinnä mustiin isovilliksiin (jonkinverran kokemusta minulla on myös valkoisista). Sen sijaan muista värimuunnoksista minulla ei ole juurikaan kokemusta. Erityisesti jotkut aprikooseista isovillakoirista saattavat olla perimältään hyvinkin kaukana mustista ja valkoisista, ja näin luonnekin saattaa olla erilainen. Pirkko

[> [> [> [> [> Subject: villakoiran tottelevuus Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 15:31:13 09/30/02 Mon Author Host/IP: 193.10.232.42 Olen joskus viimeaikoina ihmetellyt kuinka hyvin käyttäytyviä koirani ovat. Onko minulle vain sattunut erikoisen päteviä yksilöitä vai onko minulla osuutta asiaan? Isovillakoiria nämä eivät ole, vaan keskikokoisia, mutta käsittääkseni isovillakoiran kouliminen ei juuri keskikoisen vastaavasta eroa. Koirat säntäävät mm. kipin kapin luokseni kun heilutan ulkona valjaita ja sanon maagisen lauseeni "no niin, nyt otetaan kiinni". Ne toisinaan suorastaan pomppivat iloisesti, jotta kytkisin ne kiinni. Tänne- käskyä en käytä muutoin kuin hätätilanteissa, agilityssä ja tokossa. Kun vain sanon tai osoitan koirille jotakin käytännön tilanteissa ne kyselemättä innolla tottelevat. En ole erityisesti tietoisesti panostanut koirien opettamiseen muualla kuin agilityssä ja tokoilua tehtäessä. Saattaa olla, että syynä on että juttelen kokoajan koirilleni. Kaikki mikä silmääni niiden käytöksessä mielyttää saa välitöntä positiivista huomiota minulta joka päivä. Minusta on kiva jutella koirille ja kun ne tottelevat herää heti halu kiittää niitä jotenkin. Niinpä tuossa keväällä eräs työtoveri joka ei edes pidä koirista hämmästeli otusten käyttäytymistä kun olimme luontoretkellä. Monet muut työtoverit kun komentavat ja koulivat koiraansa yhtenään niin me ollaan aikamoinen vastakohta tälle. Kuulemma saumaton ja sulava tiimi joka toimii kuin "swiss watch" ilman erikoisempia karjahduksia ja komentoja. Koirat seuraavat mielen ja vartalon liikkeitäni ja toimivat sen mukaan kuin ne olisivat osa minua, kuvaili hän näkemäänsä. Ne saavat juosta ja peuhata vapaasti ja tarpeen tullen ovat hallittavissa ihan juttelemalla. Tosin tähän on kyllä poikkeuksena lintujen sun muun riistan jahtaaminen jolloin puudelit katoavat toiseen todellisuuteen. Tosin pikkuhiljaa edistystä tämänkin asian suhteen on tapahtunut! Toinen poikkeus on nuoremman koiran haukkuminen uloslähtötilanteessa innostuessa, joka on oikeastaan ainoa asia, jonka suhteen olen ryhtynyt järjestelmällisempiin koulutustoimiin. Seuraavan koiran kohdalla osaan jo välttää tämän tyyppisenkin ongelman syntymisen. Myös sisätiloissa koirat käyttäytyvät hyvin. Eivät häiritse minua jos näkevät minun työskentelvän ja kysyvät katseellaan luvan saako sänkyyn tai sohvalle hypätä, jos ovat epävarmoja. Eivät päästä pihaustakaan kun nukun, kiltisti odottavat aina että minä teen aloitteen toiminnoille. Leikkikaluja joskus tuovat kokeeksi, josko leikkiminen emäntää kiinnostaisi. Toivottavasti mahdolliset tulevatkin koirani kehittyvät yhtä kultaisiksi ystäviksi! Johanna

[> [> [> [> [> [> Subject: Re: villakoiran tottelevuus Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 16:19:51 09/30/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 > Saattaa olla, että syynä on että >juttelen kokoajan koirilleni. Kaikki mikä silmääni >niiden käytöksessä mielyttää saa välitöntä >positiivista huomiota minulta joka päivä. > Minusta on >kiva jutella koirille ja kun ne tottelevat herää heti >halu kiittää niitä jotenkin. Juuri näin villakoiran kanssa tuleekin menetellä! Villakoira haluaa kyllä yleensä mielyttää omistajaansa, kunhan koira vain ymmärtää, mitä omistaja siltä haluaa. Kunhan omistaja on koiran näkövinkkelistä katsottuna oikeudenmukainen laumanjohtaja. Uskon, että koiran omistaja on avainasemasssa siinä, millainen koirasta tulee. Jos villakoiralla on pahoja tapoja niin useimmiten vika on silloin koiran omistajassa. Monesti koiran omistaja on itseasiassa opettanut koiran toimimaan epätoivotulla tavalla. Esim. isovillakoiraa ei tarvitse montaa kertaa yrittää "pyydystää", kun omistaja tahtoo kytkeä koiran, niin koira oppii: "Hei, nyt leikitään taas tätä kivaa jahtausleikkiä!". Ja tämähän ei varmaankaan ollut omistajan tarkoitus. Omistajan tehdävä on määrätä "miten ja mitä leikkejä leikitään. Koiran pystyy yhtä helposti, kuin leikkimään tuota epätoivottua jahtausleikki, opettaa toimimaan halutulla tavalla, ihan kuten Johanna on tehnyt. > Kuulemma saumaton ja sulava tiimi >joka toimii kuin "swiss watch" ilman erikoisempia >karjahduksia ja komentoja. Monet yrittävät saada koiransa toimimaan mieleisellä tavalla huutamalla ja karjumalla pitämättä kuitenkaan huolta siitä, että koiraa sitten laitetaan toimimaan halutulla tavalla. Mitä muuta seurausta tällaisesta toiminnasta voi olla kuin, että koira oppii sietämään omistajan huutamista ja karjumista, eikä huutaminen muuta koiran käyttäytymistä. >Seuraavan >koiran kohdalla osaan jo välttää tämän tyyppisenkin >ongelman syntymisen. Usein ongelma onkin helpompi ennalta ehkäistä kuin ratkaista jo syntynyt ongelma. > Toivottavasti mahdolliset >tulevatkin koirani kehittyvät yhtä kultaisiksi >ystäviksi! Ihan varmasti kehittyvät! Mielestäni juuri kuvaamasi kaltaisissa tilanteissa luodaan suhde koiraan. Ihan kotioloissa ja jokapäiväisissä tilanteissa. Ellei nämä kotiasiat ole kunnossa on aivan turha ajatella, että "nyt tarvii alkaa käydä meidän moppen kanssa koirakoulussa, että se oppii siellä tottelemaan". Kaikki kyllä lähtee sieltä kotoa, ihan pikkupennusta alkaen. Jotkut ihmiset ymmärtävät koiria ihan luontaisesti: ilman kursseja ja kirjoja, joillekin saattaa kursseista ja kirjallisuudesta olla apua. Pirkko

[> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: villakoiran tottelevuus Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 17:43:50 09/30/02 Mon Author Host/IP: 193.10.232.42 >Monet yrittävät saada koiransa toimimaan mieleisellä >tavalla huutamalla ja karjumalla Karjuminen on kyllä koirille aivan turhaa ja äänijänteitä syövää toimintaa. Kyllä minäkin toki silloin tällöin karjun varmaan jonkun alkukantaisen reaktion johdosta, vaikkapa silloin kun koirat kirmaavat mutaiselle lehmilaitumelle juuri pestyine turkkeineen, mutta koiriini ei sellaisella tietty ole mitään vaikutusta. Ne ovat oppineet tottelemaan puhetta, kuten edellä kerroin. Töllistelevät korkeintaan ihmeissään ja jatkavat laitumella juoksua takuuvarmasti. Oma vikani, mitäs päästin koirat juuri laitumen vieressä irti ;-) Uskoisin että karjumisella on koiraa yllyttävä vaikutus. Koirissa kenties herää uhmamieli ja karjunta vain lisää pökköä pesään. Koiratkaan eivät huuda karju toisilleen vaan kommunikointi tapahtuu eleiden ja hiljaisemman ääntelyn kautta. Jotkut ihmiset ymmärtävät koiria ihan >luontaisesti: ilman kursseja ja kirjoja, joillekin >saattaa kursseista ja kirjallisuudesta olla apua. Minusta tuntuu, että koiran kasvatusta ei sen kummemmin ole tarvinnut lopultakaan ajatella erikoisemmin. Alussa ekan pennun kanssa toki hain joitain neuvoja kirjastosta, mutta lopulta tuli tuo kasvatus aikalailla alitajuisesti. Minusta on tärkeintä, että tunnetaan koiran lajityypillistä käyttäytymistä ennen pennun hankintaa ja sen jälkeen vain annetaan pennun kasvaa lajinsa tuomien rajoitusten ja edellytysten puitteissa ja näissä rajoissa kohdellaan sitä kuin parasta ystävää, puhellen, kannustaen ja kehuen oikeaa toimintaa. Ei siinä muuuta tarvita. Juttelu koiran kanssa on tärkeintä ja luonteva suhtautuminen. Nalkuttaminen, riuhtominen ja jatkuva komentaminen eivät ole eduksi. johanna

[> [> [> [> [> Subject: Luinpa kirjoituksesi tarkemmin Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 16:32:06 09/30/02 Mon Author Host/IP: 80.186.13.174 >Ehkä tämä "ei itsepäisyys" johtuukin siitä, että >koirien kanssa ei harrasteta ja liikuta niin paljon, >kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään. Siis tarkoittiko lausumasi sitä, etten pidä isovillakoiraa itsepäisenä siksi, että en harrasta ja liiku koirieni kanssa yhtä paljon kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään? Jos näin on niin luepa kirjoitukseni "Pikku, minä ja TOKO" SVK:n linkin TOKO alta tai korisivuiltani http://www.sirascot.com Pirkko

[> [> [> [> [> [> Subject: Re: Luinpa kirjoituksesi tarkemmin Author: Tuula Koponen [ Edit | View ] Date Posted: 12:27:08 10/01/02 Tue Author Host/IP: 194.251.240.106 >>Ehkä tämä "ei itsepäisyys" johtuukin siitä, että >>koirien kanssa ei harrasteta ja liikuta niin paljon, >>kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään. > >Siis tarkoittiko lausumasi sitä, etten pidä >isovillakoiraa itsepäisenä siksi, että en harrasta ja >liiku koirieni kanssa yhtä paljon kun kotikoiran >kanssa yleensä tehdään? > >Jos näin on niin luepa kirjoitukseni "Pikku, minä ja >TOKO" SVK:n linkin TOKO alta tai korisivuiltani >http://www.sirascot.com Aivan, eli tämä tapahtui 80-luvulla..... niinkö.... > >Pirkko

[> [> [> [> [> [> [> Subject: Re: Luinpa kirjoituksesi tarkemmin Author: Pirkko Ranta-aho [ Edit | View ] Date Posted: 13:25:48 10/01/02 Tue Author Host/IP: 80.186.13.174 >>>Ehkä tämä "ei itsepäisyys" johtuukin siitä, että >>>koirien kanssa ei harrasteta ja liikuta niin paljon, >>>kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään. >> >>Siis tarkoittiko lausumasi sitä, etten pidä >>isovillakoiraa itsepäisenä siksi, että en harrasta ja >>liiku koirieni kanssa yhtä paljon kun kotikoiran >>kanssa yleensä tehdään? >> >>Jos näin on niin luepa kirjoitukseni "Pikku, minä ja >>TOKO" SVK:n linkin TOKO alta tai korisivuiltani >>http://www.sirascot.com > >Aivan, eli tämä tapahtui 80-luvulla..... niinkö.... Kyllä Pikkusta tuli TOKO-valio 1989 (eli 11 vuotta sitten). Vähentääkö tämä suorituksen arvoa mielestäsi jotenkin? Vai mitä tarkoitat? Oletko tutustunut nykyiseen koiranpitooni niin, että voit väittää, etten liikkuisi ja harrastaisi nykyisten koirieni kanssa yhtä paljon kuin "kotikoiran kanssa keskimäärin"? Pyydän sinua nyt uudestaan selittämään, mitä tarkoitit lausumallasi: >>>Ehkä tämä "ei itsepäisyys" johtuukin siitä, että >>>koirien kanssa ei harrasteta ja liikuta niin paljon, >>>kun kotikoiran kanssa yleensä tehdään. Pirkko

[> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Koiran kiinniottamisesta [ Edit | View ] Date Posted: 15:31:45 10/02/02 Wed Author Host/IP: 193.10.232.42 >Näiden koirien kanssa liikutaan ja näytetään maailmaan >lenkkeillen ilman, että käydään näyttelyissä. >Päästetään irti mahdollisesti lenkillä ja ei saadakaan >kiinni remmiin. Minulla ei ole paljoakaan kokemusta isovillakoirista, mutta osa niistä isoista, joita olen nähnyt ovat melkolailla rauhallisia ja leppoisia otuksia, osa taas vauhtiveikkoja joilla energiaa riittää loputtomiin. Koska tuntemieni isovillakoirien määrä on kuitenkin melko vähäinen taitaa olla varomatonta rueta minun tässä vetämään johtopäätelmiä isovillakoiran luonteesta. Muistan kuinka kerran agilityn alkeiskurssille tuotiin isovillakoiranarttu jolla karkailu oli ongelma ja koira piti rallia pitkin puskia eikä sillä ollut aikomustakaan totella om,istajaansa. Tämä ei ihmetyttänyt minua ollenkaan kun koira näkyi saavan selkäänsä joka kerran takaisi omistajan luokse uskaltauduttuaan. Koiran kouluttaminen oli mahdotottomalta tuntuvan näköistä, koska omistajalla oli vääränlainen asenne joka oli jo "pilannut" koiran. Tuosta kiinniantamattomuudesta tuli mieleen vuosi sitten täällä Rutsissa luonnetestissä näkemäni nuori narttu, reilun vuoden ikäinen. Kun testissä koira lähetettiin vieheen perään se kyllä tämän jälkeen juoksi silkasta ilosta pitkin metsiä useankin riemukierroksen pusikko rytisten. Tuolloin sitä olisikin ollut mahdotonta saada rauhoittumaan välittömästi omistajan vierelle, koska se ei olisi varmaan edes kuullut tänne käskyä. Omistaja tuntui olevan aivan ihanteellinen ja hänellä kuten yleisölläkin oli hauskaa. Koira toki palasi omistajan luo kehujen kera lopulta kun hetki odoteltiin ja testi jatkui. Koira sai loistavan tuloksen ja omistaja piti sitä oikein hyvintoimivana yksilönä. Riehakkuus ja pelleily, jota nuori koira selvästi elämänilosta näkyi harrastavan oli hänen mielestään vain hauskaa eikä koira käyttänyt sitä mielestäni mitenkään ilkeyttään tekevän. Se vain oli vilkas luonteeltaan, kuten mielestäni hyvän villakoiran kuuluukin olla. Minun mielestäni kyseessä ei ollut mikään ongelmatapaus, päin vastoin. Reipas ja potentiaali yksilö. Koira kilpailee sekä agilityssä että tokossa ja reimulla ja vauhdilla. Oikein on sosiaalinen ja iloinen, olen sitä nähnyt kentillä myöhemminkin. Tällaisesta koirasta kuitenkin saa helposti parissa viikossa kehittymään ongelmatapauksen jos vain haluaa, mikäli sitä ei ymmärrä oikein eikä siihen osata suhtautua luontevasti ja huumorilla, jota villakoira mielestäni rotuna jo vaatii suunnattoma huumorintajunsa vuoksi! johanna

[> [> [> [> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: Johanna Väisänen [ Edit | View ] Date Posted: 15:34:44 10/02/02 Wed Author Host/IP: 193.10.232.42 Sori, jäi nimi pois > >>Näiden koirien kanssa liikutaan ja näytetään maailmaan >>lenkkeillen ilman, että käydään näyttelyissä. >>Päästetään irti mahdollisesti lenkillä ja ei saadakaan >>kiinni remmiin. > >Minulla ei ole paljoakaan kokemusta isovillakoirista, >mutta osa niistä isoista, joita olen nähnyt ovat >melkolailla rauhallisia ja leppoisia otuksia, osa taas >vauhtiveikkoja joilla energiaa riittää loputtomiin. >Koska tuntemieni isovillakoirien määrä on kuitenkin >melko vähäinen taitaa olla varomatonta rueta minun >tässä vetämään johtopäätelmiä isovillakoiran >luonteesta. Muistan kuinka kerran agilityn >alkeiskurssille tuotiin isovillakoiranarttu jolla >karkailu oli ongelma ja koira piti rallia pitkin >puskia eikä sillä ollut aikomustakaan totella >om,istajaansa. Tämä ei ihmetyttänyt minua ollenkaan >kun koira näkyi saavan selkäänsä joka kerran takaisi >omistajan luokse uskaltauduttuaan. Koiran >kouluttaminen oli mahdotottomalta tuntuvan näköistä, >koska omistajalla oli vääränlainen asenne joka oli jo >"pilannut" koiran. Tuosta kiinniantamattomuudesta tuli >mieleen vuosi sitten täällä Rutsissa luonnetestissä >näkemäni nuori narttu, reilun vuoden ikäinen. Kun >testissä koira lähetettiin vieheen perään se kyllä >tämän jälkeen juoksi silkasta ilosta pitkin metsiä >useankin riemukierroksen pusikko rytisten. Tuolloin >sitä olisikin ollut mahdotonta saada rauhoittumaan >välittömästi omistajan vierelle, koska se ei olisi >varmaan edes kuullut tänne käskyä. Omistaja tuntui >olevan aivan ihanteellinen ja hänellä kuten >yleisölläkin oli hauskaa. Koira toki palasi omistajan >luo kehujen kera lopulta kun hetki odoteltiin ja testi >jatkui. Koira sai loistavan tuloksen ja omistaja piti >sitä oikein hyvintoimivana yksilönä. Riehakkuus ja >pelleily, jota nuori koira selvästi elämänilosta näkyi >harrastavan oli hänen mielestään vain hauskaa eikä >koira käyttänyt sitä mielestäni mitenkään ilkeyttään >tekevän. Se vain oli vilkas luonteeltaan, kuten >mielestäni hyvän villakoiran kuuluukin olla. Minun >mielestäni kyseessä ei ollut mikään ongelmatapaus, >päin vastoin. Reipas ja potentiaali yksilö. Koira >kilpailee sekä agilityssä että tokossa ja reimulla ja >vauhdilla. Oikein on sosiaalinen ja iloinen, olen sitä >nähnyt kentillä myöhemminkin. Tällaisesta koirasta >kuitenkin saa helposti parissa viikossa kehittymään >ongelmatapauksen jos vain haluaa, mikäli sitä ei >ymmärrä oikein eikä siihen osata suhtautua luontevasti >ja huumorilla, jota villakoira mielestäni rotuna jo >vaatii suunnattoma huumorintajunsa vuoksi! >johanna

[> [> [> Subject: Re: totta vai tarua? Author: salome seppänen [ Edit | View ] Date Posted: 23:30:33 09/27/02 Fri Author Host/IP: 194.251.240.106 >>>kuulleen että isovillakoirat olisivat olleet >>>poliisikoirina ranskassa. >> >>Minäkin olen kuullut, että isovillakoiraa olisi >>käytetty jossain Euroopassa poliisikoirana. En tiedä, >>olisiko ollut kyse useammasta kuin yhdestä >>isovillakoirasta. >> >>Isovillakoiran historiasta ja käyttökohteista löydät >>tietoa kohteesta: >> >>http://www.poodlehistory.org/ >> >>>ps:yksi ystäväni oli lukenut jonkun koirien käytös ja >>>elekieli kirjan jossa oli luoteltu suosituin rotu ym: >>>vartiovista roduista valkoinen isovillakoira oli >>>3.kertoi minulle kun ei meinannut uskoa silmiään.meni >>>doppereitten ja sakemannienkin ohi. >> >>hmm olisi mielenkiintoista tietää, mihin tällainen >>päätelmä perustuu ja miksi nimenomaan valkoinen >>isovillakoira olisi erityisen vartioiva. >> >>Totta tosin on, että jo edesmenneen >>isovillakoirakasvattajan (Wycliffe) mukaan >>isovillakoira on vartioiva koira ja hänen mukaansa >>sopivasti opetettuna isovillakoiran voisi opettaa >>vartioimaan jopa henkensä kaupalla. Keskimäärin 50% >>lähes jokaisen isovillakoiran perimästä pohjautuu >>Wycliffe-koiriin. >> >>Pirkko >ei se kai ole väriin sidottu tuo ominaisuus? olisihan >se aika ihmeellistä.ihmettelin sitä itsekin >jälkeenpäin.luonteen isoissa nyt ymmärrän kun >itselläni on isovillakoira tai mun oman koiran >luonteen piti sanoman jokainen koirahan on yksilö ei >pidä yleistää.minulla on itsepäinen pidättyväinen >paljon työtä vaativa uros rakas villis minusta >tietenkin maailman paras.tuntuu mitä enemmän joudun >sen kanssa kamppailemaan sen rakkaampi.huom:mulla on >kaksi aikuista koiraa kotona tällä heetkellä ja >molempia sukupuolia löytyy mutta vain yksi >villis.ongelmia ei ole terveisin salome tosi oppivainen tämäkin on mutta ikäähän herralla on vasta 4kk.luonteitahan on monia ja tykkään sen tavasta kun on vieraita asiota oli se ihminen tai mikä muu tahansa niin täytyy katsoa ensin vähän aikaa ja sitten tutustua. minusta ei ole mitenkään miinus merkkinen piirre!tarkoitin noilla luonteenpiirteillä lähinnä että tempperamenttia kyllä löytyy.terveisin salome